Urheilijat kiittivät valmentajiaan Huippu-urheilupäivillä

10.10.2017

Mikko Koivisto, Toni Piispanen ja Mikaela Ingberg
Mikko Koivisto, Toni Piispanen ja Mikaela Ingberg

Olympiakomitean järjestämillä Huippu-urheilupäivillä lanseerattiin Kiitti Koutsi -kampanja osana Valmentajalla on väliä -teemaa. Kiittämisen aloitti paikan päälle kutsutut muutamat urheilijat.

Tässä muutama poiminta kiitoksista.

Susijengin Mikko Koivisto:

- Junnuvuosilta tärkeä valmentaja oli Nikkarisen Eero. Hänestä tiesin etukäteen vain sen, että hän oli valmentanut Hanno Möttölää. Mietin, että häntä kannattaa kuunnella. Hän rupes puskee meitä sitten eteenpäin. Hän ilmeisesti huomasi minussa jotain, kertoi koripalloilija Mikko Koivisto.

Sama valmentaja avasi Koivistolle ovet nuorten maajoukkueisiin ja myös seuratasolla seuraavilla portailla.

Toiset kiitokset meni valmentajalle, jonka kanssa Koivisto työskentelee kesäisin.

- Hirvosen Jussi on meidän maajoukkueen kunto/fyysinen valmentaja. En luota keneenkään valmentajaan näissä (fyysisissä) asioissa luota yhtä paljon kuin häneen.

Pyörätuolikelaaja Toni Piispanen jakoi kiitoksiaan kolmeen suuntaan.

- Ensimmäinen kiitos menee mun isälle. Toinen kiitos menee Yhdysvaltoihin pyörätuolirugbyvalmentajalle. Kolmas henkilö, jota haluan kiittää on nykyinen valmentajani Heini Sistonen. Hän on tullut paraurheilun ulkopuolelta yleisurheilusta. Hän on tuonut uudella tavalla kokonaisrasituksen mittaamisen. 

Isä oli lapsuudessa Tonille tärkeä urheilun tukija. Karate-onnettomuudesta toipuessakin isän "tilkkutäkkiteoria" auttoi eteenpäin. Olkapään kuntoutuksen aikana mukaan tullut Sistonen toi fysioterapeutin taustalla tarvittavaa osaamista tilanteessa, jossa ura oli katkolla.

- Kuten tässä on todettu, niin valmentajalla on väliä, tiivisti Piispanen vielä.

Mikaela Ingbergin kiitokset olivat kaikkein liikuttavimmat, sillä yksi kiitettävistä - Tapio Korjus - oli paikan päällä.

- Olen ollut erittäin onnekas valmentajien suhteen. Minulla on ollut kolme tärkeää valmentajaa.

Ensimmäinen valmentaja Inger Nabb vei Mikaelaa 16-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen harjoittelu jatkui Magnus Häggblomin kanssa 20-vuotiaaksi. Läpimurto kansainväliseen eliittiin tapahtui seuraavina vuosina Tapio Korjuksen valmennuksessa.

- Itse olin silloin 2-kymppisenä niin ujo, etten uskaltanut kysyä. Isä sitten kysyi Korjuksen Tapsalta, että alkaisiko hän valmentaa.

Korjus suostui, mutta heti aloituspalaverissa pöytään lyötiin kovat tavoitteet valmentajan toimesta: "Jos tähän lähdetään, niin ensi kesän tavoite on 63 metriä ja MM-finaali." Kädet lyötiin yhteen sopimuksen merkiksi.

Mikaela kertoi, että Tapsa antoi tosi paljon vastuuta urheilijalle. Tutuksi tuli lause: "Oli päätös mikä tahansa, niin mä seison sun takana."

- Sellainen asia mikä yhdisti, niin oltiin hyvin ratkaisukeskeisiä, muisteli vielä Ingberg. Tämä auttoi muun muassa loukkaantumisten läpikäynnissä.