Tuki ja kannustus - miten pitää valmentajat tyytyväisinä?

Tuki ja kannustus – miten pitää valmentajat tyytyväisinä?

Tällä sivulla keskitytään jatkuvan oppimisen tukemiseen, erilaisiin valmennuksen tehtäviin kannustamiseen ja arvostuksen osoittamiseen.

Valmentajien lukumäärän kasvattaminen on tärkeää, mutta se voi jäädä ainoastaan määrälliseksi mittaamiseksi. Määrällisen tasa-arvon lisäksi tulee kiinnittää huomiota laadulliseen tasa-arvoon. Tämä tarkoittaa tietojen, taitojen, osaamisen ja kokemusten arvostamista. Todellisen tasa-arvon edistämiseksi organisaation tulee aidosti myös arvostaa monipuolisesti erilaista osaamista ja sukupuoleen perustuvien kokemusten huomioimista päätöksenteossa.

Sukupuoleen liittyy hyvin paljon stereotyyppisiä oletuksia. Yleistäen voisi sanoa, että mitä vanhemmasta sukupolvesta on kysymys, sitä vahvemmin kasvatuksessa ja koulutuksessa on määritelty sukupuolen mukaista oletettua ja hyväksyttyä käyttäytymistä. Useiden vuosikymmenten ajan tyttöjä on kannustettu rauhallisiin leikkeihin ja kuuliaisuuteen, kun poikia on kannustettu liikunnallisimpiin leikkeihin. Näistä käyttäytymistä ohjaavista tavoista on suurelta osin irtauduttu, mutta ne saattavat silti heijastua käsityksiimme sukupuolelle tyypillisestä käyttäytymisestä ja tekemisestä.

Urheilun binäärinen eli miehiin ja naisiin jakautunut kilpailujärjestelmä pitää osaltaan sukupuolittuneita käsityksiä yllä. Vaikka monimuotoisuutta edistävät ajattelumallit kehittyvät, feminiiniset piirteet miehillä tai maskuliiniset käyttäytymisen tavat naisilla saatetaan ymmärtää sopimattomina. Sukupuolentutkimuksessa on esitetty, että yhden sukupuolen sisällä on enemmän eroja kuin sukupuolten välillä. Täten tavoitteena on nähdä jokainen ihminen yksilönä. Ihmisten erilaisuus on arvokasta ja hyödyllistä luovuuden, tuottavuuden, kokemusten ja esikuvien kannalta.

Organisaatioissa tulee olla selkeät suunnitelmat erilaisista koulutusmahdollisuuksista ja ymmärrys niiden roolista valmentajien erilaisissa uravaiheissa. Valmentajakoulutuksiin osallistuminen ja sitä kautta pätevyyden osoittaminen tukevat valmentajien osaamisen kehittymistä. Koulutukset osoittavat aina jonkin tason osaamisen hallintaa valmentajalle itselleen, muille valmentajille ja urheilijoille. Onnistuneesti suoritettu koulutus ja sertifikaatti tuovat lisää asiantuntemusta ja tukevat jatkuvan kehittymisen polulla.  

Organisaatioiden tulee varmistaa, että valmentajakoulutuksiin osallistuu aina myös naisia. Tasa-arvoisten suunnitelmien tekemisen lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että työnantajat osoittavat arvostusta kysymällä aktiivisesti valmentajien kiinnostuksesta osallistua koulutuksiin. 

Valmentajana kehittyy jatkuvan oppimisen periaatteella ja suhteuttamalla saamaansa uutta tietoa omaan toimintaympäristöön. Valtaosa oppimisesta tapahtuu käytännön valmennustyössä urheilijoiden kanssa. Keskustele organisaatiosi valmentajien kanssa siitä, millaista tukea he toivovat saavansa kehittyäkseen valmentajina.

Valmentajakoulutusten materiaaleissa ja lajioppaissa tulee olla tasa-arvoisesti kuvia ja esimerkkejä naisista ja miehistä. Valmennuksen linjauksessa tulee ottaa huomioon, että kaikille tarjotaan tukea valmentajana kehittymiseen ja tarjotaan mahdollisuuksia osallistua koulutuksiin. 

Sukupuolittunut erityiskohtelu on sallittua vähemmistönä olevan ryhmän tukemiseksi. Valmentaa kuin nainen -hankkeessa tuetaan naisten osallistumismaksuja lajiliiton koulutuksiin ja Urheilijasta valmentajaksi -koulutuksiin. Vain naisille suunnattujen koulutusten on todettu olevan merkityksellisiä verkostoitumistapahtumia, jotka tukevat valmentajana kehittymistä.

Naisten ja miesten urakehityksessä on edelleen tunnistettavissa olevia eroja. Yleisesti ottaen miehet aloittavat työuransa vaativammista tehtävistä ja aloilta, joilla on useita etenemisen mahdollisuuksia. Vastaavasti naiset työskentelevät tyypillisemmin toimialoilla, joissa on tarjolla vähemmän johtotehtäviä ja urakehityksen vaihtoehtoja. Käsitykset urapolkujen mahdollisuuksista "opitaan" muun muassa seuraamalla aikaisempien sukupolvien uravalintoja.

Naisten uralla eteneminen on toistaiseksi ollut miehiä epävarmempaa urheilussa. Miesten urakehitys erilaisten valmennustehtävien osalta nojautuu aikaisempiin tottumuksiin onnistuneista rekrytoinneista. Niissä korostuvat paitsi mielikuvat valmentajista myös verkostojen hyödyntäminen potentiaalisten henkilöiden kartoittamisessa. Vastaavasti mitä vähemmän organisaatiossa on kokemuksia naisista valmentajina, sitä hankalampaa on kuvitella heitä vastuullisissa valmennustehtävissä.

Työnantajat voivat tukea työuria sekä vaakasuorasti että pystysuorasti. Vaakasuora työuralla eteneminen tarkoittaa asiantuntemuksen ja osaamisen laajentamista vastaavantasoisissa tehtävissä. Pystysuorasti työntekijä etenee kohti johtotason tehtäviä.

Työnantaja voi edistää tasa-arvoista uralla etenemistä esimerkiksi:

  • tukemalla työntekijöiden urasuunnittelua

  • varmistamalla kaikille tasa-arvoisen pääsyn koulutukseen

  • järjestämällä mentorointia

  • kannustamalla verkostoitumiseen

  • kutsumalla mukaan päätöksentekoon.

Kiitoksen saaminen valmentamisesta on palkitsevaa ja lisää kokemusta arvostetuksi tulemisesta. Kiittämisen ja arvostamisen kulttuuri lähtee pienistä teoista, kuten sanomalla "kiitos" usein ja eri yhteyksissä. Arvostusta voi osoittaa tunnistamalla ja kehumalla valmentajan osaamista. Tätä voi tehdä arjen kanssakäymisissä konkreettisilla tavoilla, jotka viestivät valmentajien osaamisesta. Esimerkiksi voi ehdottaa: "Kysy Mirjalta neuvoa, sillä hänellä on todella hyvät suunnitelmat joukkueen kanssa" tai "Soita Petralle ja pyydä häntä avuksi. Hän on loistava taktiikan suunnittelemisessa."

Arvostuksen lisäämisessä organisaation tulee tarkastella avoimesti, mitä asioita arvostetaan. Arvostetaanko asioita, joita voidaan mitata dokumentoiduin tuloksin, vai voiko arvostusta saada työstä, jota on vaikeampi mitata määrällisesti? Erilaista osaamista ja sen arvostusta voi lisätä muun muassa nostamalla esille kilpailuiden taustalla saavutettuja onnistumisia. Uutisointia voi tehdä hyvästä harjoitusilmapiiristä, loukkaantumisten vähenemisestä, valmentajan kouluttautumisesta, eri lajien välisestä yhteistyöstä tai valmentajien palkitsemisista. Arvostuksen osoittaminen kannustaa valmentajia jatkamaan työssään ja tuo monimuotoisesti valmennuksessa vaadittavaa osaamista esille.

Vuoden valmentajan valinta sukupuolen perusteella aiheuttaa kaksijakoisen tilanteen. Toisaalta vuoden naisvalmentajan palkitseminen nostaa esille valmentavia naisia esikuvina. Toisaalta se voi luoda käsityksen, että "vuoden valmentajan" palkintoa ei voitaisi myöntää naisille, mikä vahvistaa historiallista käsitystä miesten etuoikeutetusta asemasta urheilussa. Palkintokategorioita asettaessa tulee tarkastella sitä, että niiden saaminen on tasa-arvoisesti mahdollista valmentajan sukupuolesta riippumatta. 

Nimittämiset palkintojen saajiksi lisäävät jo itsessään arvostusta. Jos eri palkintokategorioihin on etukäteen esimerkiksi kolme ehdokasta, joista tehdään esittelyt ja nostetaan heidän tekemäänsä arvokasta työtä esille, voidaan jo nimeämisvaiheessa tarkastella kriteereitä ja varmistaa, että palkitsemisen lähtökohdat ovat läpinäkyvät.

1. Kannusta ja tue naisia osallistumaan ylemmän tason valmentajakoulutuksiin. Ota tavoitteeksi, että koulutuksiin osallistuu aina tasa-arvoisesti miehiä ja naisia.

2. Tehosta ja madalla kynnystä osallistua koulutuksiin vain naisille suunnattujen koulutusten avulla.

3. Luo organisaatioosi valmentajan polku, jossa on mahdollista siirtyä valmentajatehtävästä toiseen joustavasti.

4. Huolehdi, että kilparyhmien valmentajina on eri sukupuolia ja kaikille tarjotaan mahdollisuus tutustua kilpaurheilun valmentamiseen.

5. Suunnitelkaa erilaisia ja monipuolisia palkitsemisen tapoja.

6. Vaihtakaa vuosittain ryhmää, joka päättää vuoden valmentajan valintakriteereistä ja valinnoista. Ryhmään kuuluvat henkilöt tulee valita tasa-arvoisesti ja monimuotoisesti eri taustarooleista.