Onko meillä tasa-arvoista valmennusta?

Valmentajat motivoivat ihmisiä harrastamaan, olemaan aktiivisia ja jatkamaan harrastuksen parissa. Kaikissa valmennussuhteissa tarvitaan muun muassa hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä myötätuntoon. Sukupuolesta riippumatta urheilijan elämässä tapahtuu muutoksia, joita valmentajan täytyy ottaa huomioon. Samaa sukupuolta olevan urheilijan valmentaja voi lähtökohtaisesti helpommin samaistua esimerkiksi murrosiän aikana tapahtuvissa muutoksissa.  

Samaistumisen tarve lähtee jo ruohonjuuritasolta. Valmentajat ovat urheilun käyntikortti; ulospäin näkyvä kuva lajista. Useimmiten esikuvina ja samaistumisen kohteina ovat henkilöt, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että valmentavia naisia nostetaan esille roolimalleina urheilijoille ja muille valmentajille. Roolimalli toimii esimerkkinä muun muassa arvoihin, asenteisiin tai käytökseen liittyvissä asioissa. Kun valmentajia arvostetaan, yhä useampi kokee valmentamisen houkuttelevana tehtävänä. Eri taustoista tulevat valmentajat voivat houkutella myös uusia harrastajia lajin pariin.  

Toistaiseksi naisia toimii kilpa- ja huipputason valmentajina vielä vähän. Tämän vuoksi nykyisiä toiminnassa mukana olevia kilpa- ja huipputasolla valmentavia naisia täytyy nostaa erikseen esille, jotta he voivat toimia roolimalleina muille naisille. Samalla kun rekrytoidaan uusia naisia valmentajiksi, on tärkeää tukea ja kannustaa nykyisiä valmentajia jatkamaan valmentajina.  Myös sillä, että naiset valmentavat poikia ja miehiä, on väliä. Mikäli lapsuudesta saakka poikia valmentaa pääasiassa miehet, se muokkaa heidän käsityksiään naisten roolista urheilussa ja valmennuksessa. 

Esimerkin voima on suuri. Seuran viestinnällä on iso merkitys tasa-arvoisen seurakulttuurin rakentamisessa. Kun seura tuo toiminnassaan tasapuolisesti esiin tyttöjä ja naisia, niin silloin he voivat nähdä valmentajapolun itselleen mahdollisena. Esimerkiksi seuran internetsivujen pysyvillä kuvilla, sanoilla ja henkilöillä on suuri merkitys. Samoin sillä, kenestä julkaistaan tarinoita, haastatteluita ja ketkä näkyvät seuran viestintäkanavissa.

Urheilu on osa yhteiskuntaa. Suomessa on yleisesti ottaen hyvä muodollinen tasa-arvo ja tasa-arvon eetos. Silti eri tehtävät ja toimenkuvat ovat edelleen hyvin sukupuolittuneita. Tavoitteellinen kilpa- ja huippu-urheilun valmennus on verrattavissa johtajuuteen. Mitä enemmän naisia on johtotehtävissä eri yhteiskunnan osa-alueilla, sitä helpompi naisten on myös edetä valmentajina.  

Jokaisella urheilulajilla on oma tapansa toimia. Esimerkiksi monessa kamppailulajissa on vyöarvojärjestelmä, joka vaikuttaa lajiin koulutuksiin ja kilpailemiseen. Palloilulajeissa lajin säännöt vaikuttavat siihen, millaisia ominaisuuksia urheilijoissa kehitetään ja arvostetaan. Arvostelulajeihin liitetään ulkonäköön liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuka nähdään sopivaksi lajin pariin. Lajikulttuuriin kuuluvat mielikuvat ulkoisesta olemuksesta ja käyttäytymisestä voivat vaikuttaa siihen, ketkä nähdään sopiviksi valmentajiksi.

Monissa lajeissa naiset ovat tulleet myöhemmin mukaan kilpaurheiluun. Se on vaikuttanut siihen, että puhetavasta on tullut toiseuttava. Puhutaan esimerkiksi jääkiekosta ja naisten jääkiekosta. Tai kuvataan lajia ”herrasmieslajina”. Media on tehnyt hyvää työtä sukupuolen tasa-arvon eteen ja yhä useammin vakiintunut käytäntö on, että sukupuoli mainitaan aina. Aikaisemmin voimakkaampana ollut urheilevien naisten arvostuksen puute heijastelee silti ajoittain valmentavien naisten arvostukseen.  

Mikäli seurakulttuuri vaikuttaa ulospäin olevan vain tietyn ryhmän hallitsema, voi se sulkea ulos marginaalissa olevat ryhmät (esim. naiset, maahanmuuttajat tai liikuntavammaiset). Ulossulkeminen on usein tiedostamatonta, mutta silti se estää tasa-arvoista ja yhdenvertaista osallistumista urheiluun. Jos kaikki valmentajat vaikuttavat olevan saman kategorian edustajia, uusintaa se kuvaa, jollainen valmentajan täytyisi olla. 

Tutkimusten mukaan monet naiset kohtaavat urheilun lajikulttuurissa esteitä. Nämä voivat olla tahattomia perinteitä, kuten esimerkiksi se, että harjoitussuunnitelma käydään läpi miesten pukuhuoneessa, jolloin valmennukseen osallistuvat naiset eivät saa samoja tietoja. Tiedostamattomien toimintatapojen muuttaminen vaatii niiden tietoista tarkastelua, jotta mahdolliset ulossulkevat käytännöt voidaan muuttaa. 

Lähde liikkeelle!  Selvitä, mikä on seuran nykytila ja missä haluatte olla tulevaisuudessa.

1. Tuo tilanne näkyväksi ja kerää sukupuolittunut data valmentajien määrästä ja jaa siitä tietoa seuran organisaation sisällä.

Voit hyödyntää excel -taulukkoa todetaksesi nykyisen tilanteen:

• Mikä on seuran tämänhetkinen valmentajatilanne?
• Paljonko seuran valmentajista on miehiä ja paljonko naisia, ja mitkä ovat prosenttiosuudet? 
• Millä positioilla ja tasoilla valmentajat valmentavat? 
• Millaiset resurssit on käytössä seuran valmentajilla? Onko käytettävissä olevilla resursseilla eroa miesten ja naisten välillä? Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi käytössä olevia toimihenkilöitä (huoltajat, joukkueenjohtajat, fysioterapeutit, jne.), valmentajia, harjoitusvuoroja ja -tiloja ja välineitä. 
• Saavatko naiset yhtä suurta korvausta samasta työstä kuin miehet? 

2. Tee suunnitelma ja aseta seuran tavoitteet ja toimenpiteet valmentajien tasa-arvon kehittämiseksi.

Kerättyänne dataa valmentajista sukupuolen perusteella (kohta 1), asettakaa tavoitteet valmentajien tasa-arvotilanteen kehittämiseksi. Kohdan 1 taulukossa toisella välilehdellä on sarakkeet, joihin kirjataan tavoite eri osa-alueilta. Pidemmän aikavälin tavoite on hyvä asettaa 3–5 vuoden päähän. 

3. Ota vastuu muutoksen tekemisestä valmentajien määrän kasvattamiseksi eri kategoriat huomioiden.

On tärkeää, että miehet saadaan "liittolaisiksi" puhumaan sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Päättävässä asemassa olevien miesten on erityisen tärkeää sitoutua mukaan tasa-arvoisen valmennuskulttuurin aikaansaamiseksi. Seurassa tulee huolehtia siitä, että kaikki valmentajat tukevat naisten valmentajuutta ja toivottavat naiset tervetulleiksi valmentamaan. Sopikaa vastuunjako tasa-arvon kehittämisestä suunnitelmassa tehdyn aikataulun pohjalta. 

4. Päivitä seuran materiaalit.

Seurassa on paljon myös sisäistä materiaalia. Kaipaavatko ne päivitystä? Esimerkiksi onko seurassa kaikkien valmentajien käytössä olevia valmennusmateriaaleja ja tukeeko ne myös valmentavia naisia?