Miten rekrytoida valmentajia?

Tasa-arvon ja erilaisten rooilmallien lisäksi urheiluvalmentajien monimuotoisuuden lisääminen tuo seuran valmennukseen uutta osaamista. Tasa-arvon edistäminen vaatii alkuvaiheessa erityisiä toimenpiteitä toimintakulttuurin muuttamiseksi. Tyttöjen ja naisten valmentajuuden kehittäminen ei ole kulu, vaan tärkeä investointi, joka kasvattaa yhteisön kokoa ja vaikuttavuutta sekä jäsenten määrää, ja tuo mukaan uusia toimijoita. 

On tärkeää ymmärtää, mitä esteitä naiset valmentajina kohtaavat ja millaisilla rekrytointitavoilla saadaan lisää naisia valmentajiksi. Seura- ja urheilukulttuurissa tulee kiinnittää huomiota valmentajaan liitettäviin odotuksiin ja mielikuviin. Suomessa on käynnissä valmennuskulttuurin kehitysprosessi. Meidän Urheilu -kehitysprosessin pyrkimyksenä on vauhdittaa suomalaisen valmennuskulttuurin muutosta autoritäärisestä valmennuksesta ihmislähtöisen toimintatavan suuntaan. Ihmislähtöisyys tähtää myös diversiteettiin ja erilaisten taustatekijöiden (mm. seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli, rotu tai uskonto) vielä luonnollisempaan hyväksymiseen.

Yleisesti ottaen urheiluseuroissa on pulaa valmentajista. Tällä hetkellä naiset valmentajina ovat käyttämättä jäänyt voimavara.

Mitä moninaisempi valmentajakaarti urheiluseurassa on, sitä enemmän se tarjoaa samaistumisen kohteita eri taustoista tuleville henkilöille. Eri taustoista tulevat valmentajat tuovat toimintaan oman ajattelutapansa, toimintatapansa sekä ratkaisu- ja päätöksentekokykynsä. Monimuotoisuus tuo mukanaan erilaisia kykyjä ja taitoja, joista kaikki valmentajat voivat oppia ja kehittyä.  

Mikäli seurojen päätöksenteko ja valmentaminen perustuu yhden ihmisryhmän kategorian päätöksiin, voi jotain asioita jäädä huomioimatta. Kategorioilla tarkoitetaan tässä yhteydessä mm. sukupuolta, ikää, sosiaaliluokkaa, koulutustasoa tai etnistä taustaa. Usein alkuvaiheessa eri vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä saattaa olla vähän. He kokevat kuuluvansa edelleen vähemmistöön. Kun seurassa on yhä enemmän eri taustoista olevia valmentajia, he voivat samaistua toisiinsa ja jakaa kokemuksiaan.  

Urheiluseuroissa on yleensä pulaa valmentajista. Tällä hetkellä naiset ovat käyttämättä jäänyt voimavara. Enemmän naisia valmentajina tarkoittaa enemmän valmentajia ja tuo näin lisää valmentajaresursseja seuraan. 

Lisäresurssit valmennukseen voivat mahdollistaa uusien harrastajien mukaan tulon ja edesauttaa myös naistenurheilijoiden määrän kasvua. Jotkut urheilijat viihtyvät paremmin naisen valmennuksessa esimerkiksi johtuen heidän henkilökohtaisista mieltymyksistään, kulttuuriperinteestään tai uskonnollisesta vakaumuksestaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilevat naiset, joilla on nainen valmentajana, jatkavat valmentajiksi neljä kertaa todennäköisemmin, kuin he, joilla on mies valmentajana. Kuitenkin kaikkien valmentajien kohdalla kannattaa ottaa sukupuolisensitiiviset silmälasit käyttöön. Liian usein liitämme sukupuoliin stereotyyppisiä käsityksiä käyttäytymiseen ja osaamiseen liittyen.

On tärkeää ymmärtää, mitä esteitä naiset valmentajina kohtaavat. Vain siten nähdään, millä toimenpiteillä saadaan lisää naisia mukaan valmentamaan sekä pidettyä heidät mukana valmentamassa. Usein on hankalaa asettua toisen ihmisen asemaan. Tämän vuoksi on tärkeää saada tietoa, kokevatko naisvalmentajat arvostusta ja tasa-arvoista kohtelua seuratyössä. Valmennuksesta luopuneiden naisten kanssa kannattaa keskustella, jotta ymmärretään, mitä valmennuksessa olevia esteitä voidaan poistaa ja näin varmistaa valmentajille tasa-arvoinen ja osallistava kohtelu. 

Urheilu on osa yhteiskuntaa ja sen sukupuolirooleja. Naisten tehtäväksi on aikaisemmin katsottu kuuluvan huolehtiminen perheestä. Vaikka naisten urapolkuja työelämässä on tuettu, elää sitkeässä olettamus, että naisen arvo mitataan äitiyden kautta. Naisille asetetaan kaksoisstandardi, jossa vaativan uran lisäksi pitää hoitaa velvollisuudet perheeseen samalla tasolla kuin kotiäidin. Nämä käsitykset vaikuttavat kielteisesti naisten mahdollisuuksiin aloittaa valmentaminen. Ajanpuute ja koulutuksesta aiheutuvat kustannukset sekä koulutuspaikkojen sijainti saattavat vähentää naisten osallistumista. Itseluottamuksen puute voi olla keskeinen este koulutuksiin osallistumiselle, etenkin jos naiset odottavat olevansa ainoa nainen koulutuksessa. 

Aikaisemmin monet valmentajaan liitetyt kuvaukset ja mielikuvat ovat liittyneet maskuliinisina pidettyihin ominaisuuksiin. Miellämme valmentajan auktoriteetiksi ja auktoriteettiin yhdistetään todennäköisemmin miehinen sukupuoli. Näin ollen on syntynyt näkemys siitä, että vain tietynlainen nainen, jolla on tietynlaisia persoonallisuusominaisuuksia, menestyy valmentajana.   

Urheilussa on monia vakiintuneita käytäntöjä, jotka ovat syntyneet vuosikausien aikana. Usein käy niin, että valmentajien aikaisempi kokemus vaikuttaa siihen, mihin ikä- tai motivaatiotason harjoitusryhmään hänen katsotaan “sopivan”. Helposti ajatellaan, että kilpaurheilija haluaa oman uransa jälkeen olla kilpaurheilijoiden valmentajana tai iältään nuoret henkilöt katsotaan sopiviksi lasten valmennukseen. Kapeat ajattelutavat voivat sulkea osan potentiaalisista valmentajista ulos, jos he eivät saa valmentaa motivaatiotasonsa mukaisesti. 

Tiesitkö tämän? Tutkimus on osoittanut, että naiset eivät hae tehtävään, vaikka täyttävät noin 70 % työn kriteereistä. He usein keskittyvät vain siihen 30 %:iin, mitä he eivät vielä osaa tehdä. Miesten lähestymistapa tähän voi olla päinvastainen. Tätä kutsutaan luottamuspulaksi. 

Seuran valmentajapolku ja siihen liittyvät vaiheet auttavat uusien valmentajien rekrytoinnissa. Valmentajan polun voi rakentaa Suomen Valmentajien luoman Valmentajan polku -mallin pohjalle, jossa valmentajana kehittyminen etenee osaamisen ja valmennuksen toimintaympäristön mukaan. Seuran sisäiseen valmentajapolkuun kannattaa määritellä, missä kohtaa urheilu-uraa tai harrastusta kysytään halukkuudesta lähteä valmentajaksi. Malliin kannattaa kirjoittaa myös matalan kynnyksen mahdollisuudet, kuten apuvalmentajana tai tutorin roolissa toimiminen. Avoimuuden näkökulmasta valmentajapolku kannattaa laittaa esiin seuran nettisivuille. 

Vapaaehtoisia saa paremmin mukaan, jos toimenkuva ja tehtävä ovat selkeästi määritelty. Tee selkeä kuvaus siitä, millaisiin ryhmiin tai tehtäviin tällä hetkellä etsitään valmentajia ja millaista tukea valmentamiseen saa. Valmentajien rekrytoimisessa täytyy lähteä liikkeelle siitä, että kuvataan tehtävässä vaadittava osaaminen ja rekrytoidaan siihen sopiva henkilö. Kerro selkeästi, mitä valmentaminen edellyttää sekä mitä sitoutumista ja osaamista odotetaan. Erilaiset valmennusryhmät vaativat erilaista osaamista. Valmentajan osaaminen koostuu erilaista osa-alueista, jos kyseessä on pienten lasten harjoitusryhmä tai aikuisten valmennusryhmä. 

Rekrytoi avoimesti. Seuraympäristössä kannattaa avoimesti tarkastella mahdollisia piilossa olevia, tiedostamattomia tapoja kysyä valmentajia eri tehtäviin. Vaarana on, että kysytään vain itselle tuttuja henkilöitä. Useimmiten tutut henkilöt omaavat samanlaisen arvopohjan ja käyttäytymisen mallin. Jos mielikuva valmentajasta perustuu maskuliinisiin piirteisiin, niin on mahdollista, että tämä mielikuva ohjaa tiedostamatta kysymään valmentajiksi miehiä.  

Oma urheilu-ura antaa hyvät valmiudet ryhtyä valmentajaksi, koska urheilijana hallitsee lajin tekniset ja taktiset vaatimukset. On kuitenkin eri asia olla urheilija kuin valmentaja. Toistaiseksi vain murto-osa naisista kouluttautuu valmentajiksi oman urheilu-uran jälkeen. Suomen Valmentajien Urheilijasta valmentajaksi -koulutus on kehitetty juuri tähän nivelvaiheeseen, muuntamaan omaa urheiluosaamista valmentajan taidoiksi. Koulutusmahdollisuudesta kannattaa kertoa ja kannustaa osallistumaan koulutukseen jo sen tuoman verkoston vuoksi. 

Sitä mukaa, kun naisten määrä valmentajina kasvaa, saadaan lisää hyviä esikuvia urheilussa mukana oleville naisille. Mitä useampi nainen jatkaa lajin parissa valmentajana, valmentaminen nähdään luonnollisena jatkumona uralle. Uusia naisvalmentajia etsiessä katse kannattaa suunnata myös seuran jäseniin ja heidän lähipiiriinsä. Valmentajia voi löytyä aktiivisesta harrastajasta tai lasten ja nuorten ryhmien vanhemmista.

1. Kannusta urheilijoita kouluttautumaan valmentajiksi jo uran aikana tai viimeistään jäähdyttelyvaiheessa. 

Valmentaa kuin nainen -hankkeessa suurin osa naisista osallistui koulutuksiin ja lähti valmentajan polulle, kun heihin oltiin henkilökohtaisesti yhteydessä. On tärkeää kannustaa naisia ryhtymään valmentajiksi ja antaa heidän valita motivaatiotasonsa mukainen valmennusryhmä. Lue lisää Urheilijasta Valmentajaksi -koulutuksesta

2. Järjestä uusien valmentajien rekrytointi-ilta ja tee siihen houkutteleva mainos.

Markkinoi tapahtumaa suoraan jäsenille ja avoimesti sosiaalisessa mediassa. Ota mainoksessa huomioon valmennuksen motivaatiotekijät ja luo innostava mielikuva valmentamisesta. Kuvat ovat merkityksellisiä ja niiden välittämä tunne voi olla hyvin voimakas. Käytä ilmoituksessa kuvia, joissa naiset valmentajina näkyvät positiivisella tavalla. Pitkällä aikavälillä tämä auttaa seuraa markkinoimaan itseään tasa-arvoisena ja avoimena luoden mielikuvan monipuolista osaamista arvostavasta yhteisöstä. 

3. Esittele valmentamista videon avulla. 

Käytä videossa seurassa valmentavia naisia ja anna heidän kertoa, mitä valmentamiseen kuuluu. Lisää videon loppuun linkit lisätietoihin ja yhteystiedot kiinnostuneita varten. Julkaise video nettisivuillasi, Facebook-sivuillasi, Instagramissa, Twitterissä ja muussa sosiaalisessa mediassa. Voit myös hyödyntää Valmentaa kuin nainen -hankkeessa tehtyjä valmentajavideoita. Katso esimerkkejä Valmentaa kuin nainen -hankkeessa tehdyistä videoista

4. Sopikaa, miten seuran eri toimijat tekevät aktiivisesti työtä rekrytoidakseen valmentajia.

Yleisin ja usein paras keino saada uusia valmentajia on kysyminen. Voi olla, että et itse tunne kaikkia seurassa olevia toimijoita. Yksi hyvä keino lisätä valmentavien naisten määrää on kysyä jo toiminnassa mukana olevilta naisilta, ketä he suosittelevat kysymään. Kenellä on intohimoa urheiluun ja kiinnostusta tulla mukaan toimintaan? Onko lasten äitejä kysytty mukaan? Valmentamiseen kuuluu monia eri osa-alueita ja urheilun ulkopuolelta voi löytyä tarvittavaa osaamista. Varsinkin henkilöt, jotka ovat toistaiseksi marginaalissa, kaipaavat rohkaisua ja kannustamista. Tehkää lista henkilöistä ja sopikaa, kuka kysyy ketäkin. 

5. Tarjoa mahdollisuus valmentaa oman motivaatiotason mukaisesti.

Tarkastelkaa mielikuvianne valmentajista. Liittyykö niihin stereotyyppinen oletus siitä, että ketkä ovat sopivia esimerkiksi lasten ryhmän valmentajiksi? Miten tuetaan valmentajan mahdollisuuksia valmentaa haluamaansa kohderyhmää? Suomen Valmentajien tekemä Valmentajan polku ottaa huomioon valmentajan polulle lähtemisen taustatekijät ja kehittymisen valmentajana. Millainen on teidän seuranne valmentajapolku? Tutustu Valmentajan polkuun 

6. Tarjoa mahdollisuus valmentaa elämäntilanteeseen sopivassa määrin.

Jos vaihtoehtona on valmennus, joka sitoo kaikki illat ja viikonloput, voi se sulkea osan valmentajista pois. On tärkeää tarjota erilaisia tehtäviä juuri kyseiseen elämäntilanteeseen sopivalla sitoutumistasolla.

7. Tarjoa tukea valmennuksen eri vaiheissa.

Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset haluavat valmiit ja selkeät tuntimallit ja osa haluaa tehdä valmennussuunnitelmansa itse. Kaikkia tukee ja auttaa se, että on olemassa henkilö, jolta saa tarvittaessa lisää tietoja ja neuvoja matalalla kynnyksellä.