Valmentajien rekrytointi ja mielikuvat - miten houkutella lisää valmentajia?

Valmentajien rekrytointi ja mielikuvat - miten houkutella lisää valmentajia?

Tällä sivulla tarkastellaan valmentajien rekrytointikäytäntöjä, valmentajiin liitettyjä mielikuvia, esikuvien ja roolimallien tärkeyttä sekä organisaatioiden viestintää.

Näiden taustalla vaikuttavat historiaan kiinnittyvät tapahtumat, kuten neuvottelut naisten oikeuksista urheilla ja kilpailla. Varsinkin viimeisten vuosikymmenten aikana naisten urheilun edistäminen on vakiintunut ja urheilijoiden tasa-arvo onkin kohentunut monessa lajissa. Miesten hallitsemana alkanut urheilun toimiala ei kuitenkaan ole kokonaisuudessaan tasa-arvoinen, sillä monissa lajeissa valtaosa johtajista, valmentajista ja tuomareista on miehiä.

Useimmiten polku valmentajaksi syntyy oman harrastuksen tai kilpailu-uran kautta. Tämän vuoksi tasa-arvon edistäminen lähtee ruohonjuuritasolta. Tavoitteena on, että naisten suhteelliset osuudet valmentajina heijastelisivat naisten ja tyttöjen osuutta harrastajina ja kilpailijoina. Useissa lajeissa tyttöjen/naisten harrastajamäärät lähentelevät tasa-arvoista tilannetta, mutta tilanne ei korreloi suoraan naisten määrään valmennuksessa.

Opetusministeriön Tasapeli-työryhmä (2005) on määritellyt liikunta-alalla sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet liikkua ja kilpailla sekä osallistua liikuntaa koskevaan päätöksentekoon. Kansalaistoiminnassa on keskeistä edistää tasa-arvoisia mahdollisuuksia olla mukana toiminnassa esimerkiksi valmentajana tai luottamustehtävissä. Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hankkeessa (2022) käytettiin lähtökohtana Euroopan unionin urheilukomission tasa-arvosuosituksia. Niissä korostettiin erityisiä toimenpiteitä sen suhteen, että naisia kannustetaan ja tuetaan hakeutumaan valmentamisen pariin. 

Tasa-arvolaki velvoittaa työnantajaa toimimaan siten, että avoinna oleviin tehtäviin hakeutuisi sekä naisia että miehiä. Tasa-arvonäkökulma tulee huomioida koko prosessissa eli hakukriteereissä, työpaikkailmoituksessa, haastettelussa ja päätöksenteossa. Lisäksi työnantajan tulee edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin. 

Usein kuulee sanottavan, että sukupuolella ei ole väliä, vaan osaaminen ratkaisee ja rekrytoinnit tehdään sen perusteella. Valmennuksen tasa-arvoa voi olla hankala edistää suoraan aikaisempaan osaamiseen perustuen, sillä se jättää huomiotta valmentajauran alkuvaiheessa olevat henkilöt. Valmentajakoulutukset ja muu valmennukseen perehtyminen tukevat valmentajana kehittymistä, mutta niiden soveltaminen tapahtuu käytännön valmennustyössä. Kilpavalmentajaksi haluavalle henkilölle täytyy antaa mahdollisuus kehittyä ja oppia. Vaativampiin valmennustehtäviin on luonnollista kasvaa apuvalmentajana tai osana valmennustiimiä. 

Rekrytointiprosessi on hyvä kohta pohtia sekä tiedostettuja että tiedostamattomia oletuksia, jotka liittyvät pätevyyteen ja käsityksiin "sopivuudesta" valmennustehtäviin. Työpaikkailmoituksissa määritellään tehtävässä vaadittu osaaminen. Kilpaurheilu on tulostavoitteista ja sen vuoksi automaattisesti omalla urallaan meritoituneet entiset urheilijat ovat ihailun kohde. Usein menestyksekäs urheilu-ura on myös "todiste" lajiosaamisesta. Valmentajia valitessa tulee tiedostaa tämä vinouma. Muuten voi käydä niin, että tehtävään valitaan omalla urheilu-urallaan meritoitunut henkilö ja osaamisperustaisuus unohtuu.

Tietoisuus työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä ja omien ennakko-oletusten tunnistaminen vähentävät vinoutuneita rekrytointipäätöksiä. Siksi rekrytoijan on tärkeää osata erottaa omat ennakko-oletuksensa valintoja tehdessään. Kokonaisuudessaan organisaation kannattaa arvioida tasa-arvon ja monimuotoisuuden tilanne avoimesti. Yksi hyvä keino edistää tasa-arvoista rekrytointia on käyttää monimuotoisuuslauseketta hakuilmoituksessa. Hyödynnä alla olevaa mallilauseketta:

"Suomen Valmentajat on arvojensa mukaisesti yhdenvertaisuuden suunnannäyttäjä. Yhdistys korostaa toiminnassaan yhdenvertaisuuden toteutumista ja arvostaa monimuotoisuutta työyhteisössä. Toivomme hakijoiksi eri ikäisiä ja eri sukupuolia olevia henkilöitä sekä kieli-, kulttuuri- tai muihin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Suomen Valmentajien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman mukaisesti valinnassa voidaan toteuttaa positiivista erityiskohtelua monipuolisen henkilöstörakenteen edistämiseksi." 

Valmentamiseen ja valmentajaan liitetään usein sukupuoleen perustuvia stereotypioita. Varsinkin valmennuksen johtotehtäviin ja kansallisen tason valmentajiin liitetään odotuksia kunnianhimosta, päättäväisyydestä ja itsevarmuudesta. Edellä luetellut ominaisuudet liitetään stereotyyppisesti helpommin miehiin. Naisiin liitetään tyypillisesti hyvät vuorovaikutustaidot, hoivaavuus, kuuliaisuus ja yhteistyökyky. On mahdollista, että valmentajaan liitetyistä ominaisuuksista ja naisiin liitetyistä stereotypioista muodostuu yhteensopimaton yhdistelmä. Sukupuolistereotypiat täyttäviä miehiä saatetaan suosia valmentajavalinnoissa ja naisten kunnianhimoisuutta ja itsevarmuutta ei välttämättä tunnisteta tai se saatetaan nähdä naiselle epäsopivana käytöksenä. Jos mies valmentaa kovalla äänellä, se voidaan tulkita auktoriteetiksi ja vastaavassa tilanteessa naisen "huutaminen" ärsyttää, sillä alitajunta kertoo naisen käyttäytyvän odotusten vastaisesti. 

Jokaisella organisaatiossa olevalla ihmisellä on tärkeä rooli sukupuoleen liitettyjen stereotypioiden purkamisessa ja valmentajien moninaisuuden lisäämisessä. Urheilevat lapset, nuoret ja aikuiset näkevät valmentajina toimivat henkilöt esikuvina. Harrastajat ja kilpailijat näkevät valmentamisen mahdollisuutena jatkaa lajin parissa. Toistaiseksi useissa lajeissa huipputason valmentajat ovat miehiä, joten naiset tarvitsevat rohkaisua hakeutua omalle sukupuolelle ei-tyypilliseen tehtävään.

Kokonaisuudessaan valmennuksen tasa-arvo on määrällisesti parantunut viime vuosikymmeninä, mutta siitä huolimatta miehet ovat edelleen yliedustettuina varsinkin kilpa- ja huippu-urheilussa. Sitä mukaa, kun naisten määrä valmentajina kasvaa, saadaan lisää hyviä esikuvia urheilussa mukana oleville naisille. Mitä useampi nainen jatkaa lajin parissa valmentajana, valmentaminen nähdään luonnollisena jatkumona uralle. Mikäli tällä hetkellä lajin parissa on vain vähän naisia valmentajina, niin rekrytointia kannattaa suunnata organisaation jäseniin ja heidän lähipiiriinsä. Huippuvalmentajia ei ole valmiina, vaan valmentajaksi kasvetaan vuosi vuodelta kehittymisen myötä. Näin ollen kymmenen vuoden päästä oleva huippuvalmentaja voi löytyä tällä hetkellä aktiivisesta harrastajasta tai lasten ja nuorten ryhmien vanhemmista.

Tasa-arvoon tähtäävästä yhteiskunnasta huolimatta Suomessa työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti naisten ja miesten aloihin, ammatteihin ja tehtäviin. Sukupuolen mukainen segregaatio vaikuttaa haitallisesti valmentajien toimintaan ja estää osaamisen täysimääräisen hyödyntämisen. Organisaatiot menettävät paljon resursseja, jos kaikkia kykyjä ja osaamista ei saada käyttöön. Monipuolisen osaamisen arvostaminen ja sitä kautta erilaisten valmentajien mukaan ottaminen tuo uudenlaista osaamista ja lisää valmentajia organisaatioon. 

Viestinnällä on merkittävä rooli tasa-arvon ja moninaisuuden edistämisessä. Urheilun maskuliisesta historiasta johtuen viestinnässä tulee käyttää kahta strategiaa vierekkäin. Toisaalta täytyy purkaa nimikkeitä, sanoja ja mielikuvia, jotka viittaavat vain miehiin. Toisaalta taas sukupuolen mainitseminen aina vähentää naisten urheilun toissijaisuutta. Aikaisemmin on ollut käytäntö, että lajista on puhuttu ilman sukupuolen mainitsemista miesten osalta ja erikseen on mainittu, mikäli kyseessä on ollut naisten joukkue, ryhmä tai kilpailu. Suosituksena on, että toistaikseksi sukupuoli mainitaan urheilulajin yhteydessä aina, jotta vältetään toistamasta käsitystä "urheilusta" ja "naisten urheilusta". 

Valmentajien osalta sukupuolen mainitsemisessa tulee käyttää harkintaa lajikohtaisesti. Mikäli valmentajien osalta tasa-arvo on saavutettu, valmentajista kertova viestintä perustuu henkilöihin nimen ja osaamisen perusteella. Jos tasa-arvoa ei ole saavutettu, kannattaa vähemmistönä olevien ryhmiä edustavia valmentajia nostaa esille esikuviksi ja roolimalleiksi muille valmentajaksi haluaville ja valmentamisesta kiinnostuneille.

Viestinnän osalta organisaatiossa tulee huomioida

  • sukupuolineutraalit työnimikkeet
  • sukupuolen mainitseminen urheilujoukkueen/ryhmän/kilpailun/kategorian yhteydessä
  • monimuotoinen kuvaviestintä
  • monipuolinen uutisointi lajin tapahtumista

Urheilussa esikuvilla on merkittävä rooli. Viestikää organisaatiossanne valmentavista naisista tarinoiden avulla. Tarinoissa kerrotaan matkasta valmentajaksi, valmentamisen motivaatiotekijöistä, valmennustyylistä ja mahdollisista haasteista. Esimerkkitarinat tarjoavat samaistumisen kohteita ja luovat monipuolisempaa kuvaa valmentamisesta. Uratarinat ja valmentajuudesta kertovien artikkeleiden julkaiseminen on arvokasta myös valmentajalle itselleen. 

1. Tarkastele kriittisesti valmentajan tehtävässä tarvittavaa osaamista. Perustuuko se vain aikaisempiin meriitteihin vai arvostaako organisaatiosi hyvää organisointikykyä, vuorovaikutustaitoja, pitkäjänteisyyttä, hyviä opetustaitoja ja kiinnostusta itsensä kehittämiseen? Näkyykö tehtävässä vaadittu osaaminen rekrytointi-ilmoituksissa ja valitaanko valmennustehtäviin näiden kriteerien mukaisesti?

2. Tehkää lista kilpaurheilussa mukana olleista naisista ja pyytäkää heitä mukaan valmennustehtäviin.

3. Hyödynnä vaativampien valmennustehtävien valintaprosesseissa anonyymiä osaamisnäytettä. Sen avulla arvioidaan valmentajien osaamista ennalta määriteltyjen arviointikriteerien suhteen. 

4. Suosi strukturoitua haastattelua, jossa jokaiselta samaan tehtävään hakevalta kysytään samat, tehtävän kannalta olennaiset kysymykset.

5. Tee suunnitelma valmentajien kouluttautumisen tukemisesta organisaation jokaiselle eri tasolle. Vaativampiin valmennustehtäviin kasvaminen vie pitkän aikaa ja on tärkeää, että valmentaja kehittymiseen tarjotaan jatkuvaa tukea.

6. Käy läpi organisaation nettisivuilla olevat kuvat. Jos niistä suurin osa edustaa vain tiettyä ihmisjoukkoa, vaihda kuvat monipuolisempaan sisältöön. 

7. Ottakaa viestintästrategiassa huomioon tasa-arvon edistäminen ja sukupuolen mainitseminen eri joukkueiden/ryhmien/kilpailujen/kategorioiden yhteydessä.

8. Huomioikaa sosiaalisen median julkaisuissa eri kohderyhmistä tehtävät julkaisut.