Onko meillä tasa-arvoista valmennusta?

Onko meillä tasa-arvoista valmennusta?

Urheilussa on pitkät perinteet sukupuolen ja urheilulajien välille rakennetuista yhteyksistä. Organisoidun urheilun alkutaipaleella urheileminen katsottiin miehille ja liikkuminen naisille luonnollisiksi kiinnostuksen kohteiksi. Ajatukset siitä, että urheilu on miehille ja liikunta naisille "sopivaa" toimintaa muodosti sukupuolen mukaan jakaantuneen urheilun toimintakentän. Erilaiset lajivalikoimat vaikuttivat käsityksiin siitä, että miehet ovat kiinnostuneita kehittämään muun muassa fyysistä voimakkuutta ja naiset esimerkiksi notkeutta.

Sittemmin useiden lajien harrastajamäärät ovat tasa-arvoistuneet, mutta valmentajuus on pysynyt sukupuolittuneena tehtävänä. Eri kyselyiden ja selvitysten perusteella on arvioitu, että Suomessa noin 70 % valmentajista on miehiä ja noin 30 % naisia. Siirryttäessä tavoitteellisempaan valmennukseen valmentavien naisten määrä tippuu alle 10 %. Lajikohtaiset erot ovat suuria.

Valmennuksen tasa-arvon kehittämiseksi tasa-arvoon liittyvät näkökulmat tulee aina olla mukana päätöksenteossa ja toimenpiteissä. Naisilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet opettaa tai valmentaa valitsemaansa urheilulajia tai liikuntaa yleensä. 

Valmentajat motivoivat ihmisiä harrastamaan, olemaan aktiivisia ja jatkamaan harrastuksen parissa. Kaikissa valmennussuhteissa tarvitaan muun muassa hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä myötätuntoon. Sukupuolesta riippumatta urheilijan elämässä tapahtuu muutoksia, joita valmentajan täytyy ottaa huomioon. Samaa sukupuolta olevan urheilijan valmentaja voi lähtökohtaisesti helpommin samaistua esimerkiksi murrosiän aikana tapahtuvissa muutoksissa.  

Samaistumisen tarve lähtee jo ruohonjuuritasolta. Valmentajat ovat urheilun käyntikortti; ulospäin näkyvä kuva lajista. Useimmiten esikuvina ja samaistumisen kohteina ovat henkilöt, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että valmentavia naisia nostetaan esille roolimalleina urheilijoille ja muille valmentajille. Roolimalli toimii esimerkkinä muun muassa arvoihin, asenteisiin tai käytökseen liittyvissä asioissa. Kun valmentajia arvostetaan, yhä useampi kokee valmentamisen houkuttelevana tehtävänä. Eri taustoista tulevat valmentajat voivat houkutella myös uusia harrastajia lajin pariin.  

Toistaiseksi naisia toimii kilpa- ja huipputason valmentajina vielä vähän. Tämän vuoksi nykyisiä toiminnassa mukana olevia kilpa- ja huipputasolla valmentavia naisia täytyy nostaa erikseen esille, jotta he voivat toimia roolimalleina muille naisille. Samalla kun rekrytoidaan uusia naisia valmentajiksi, on tärkeää tukea ja kannustaa nykyisiä valmentajia jatkamaan valmentajina.  Myös sillä, että naiset valmentavat poikia ja miehiä, on väliä. Mikäli lapsuudesta saakka poikia valmentaa pääasiassa miehet, se muokkaa heidän käsityksiään naisten roolista urheilussa ja valmennuksessa. 

Esimerkin voima on suuri. Seuran viestinnällä on iso merkitys tasa-arvoisen seurakulttuurin rakentamisessa. Kun seura tuo toiminnassaan tasapuolisesti esiin tyttöjä ja naisia, niin silloin he voivat nähdä valmentajapolun itselleen mahdollisena. Esimerkiksi seuran internetsivujen pysyvillä kuvilla, sanoilla ja henkilöillä on suuri merkitys. Samoin sillä, kenestä julkaistaan tarinoita, haastatteluita ja ketkä näkyvät seuran viestintäkanavissa.

Suomessa on yleisesti ottaen hyvä sukupuolten välinen mahdollisuuksien tasa-arvo ja tasa-arvon eetos. Siitä huolimatta työelämässä ja harrastuksissa olevat tehtävät ja toimenkuvat ovat sukupuolittuneita. Urheilussa tavoitteellisen kilpa- ja huippu-urheilun valmentajat ovat toistaiseksi olleet tyypillisemmin miehiä. 

Miesten yliedustusta kilpaurheilun valmentajina on selvitetty muun muassa tottumusten, mielikuvien ja tiedostamattomien asenteiden näkökulmista. Lajikulttuuriin kuuluvat mielikuvat ulkoisesta olemuksesta ja käyttäytymisestä voivat vaikuttaa siihen, ketkä nähdään soveltuvan valmentajiksi. Arviointeihin saattavat vaikuttaa lajikohtaiset fyysiset ominaisuudet, kilpailusääntöihin nojautuvat esteettiset vaatimukset tai lajikulttuuriset arviointikriteerit. Jos kaikki valmentajat vaikuttavat olevan samankaltaisia, uusintaa se mielikuvia siitä, millainen valmentajan täytyisi olla. 

Valmentajia voidaan arvioida hallitsevassa asemassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Tällöin vaarana on, että suljetaan ulos marginaalissa olevat ryhmät (esim. naiset, maahanmuuttajat tai liikuntavammaiset). Vaikka ulossulkeminen tapahtuisi tiedostamattomasti, se voi silti estää tasa-arvoista ja yhdenvertaista osallistumista valmentamiseen. Ulos sulkemista saattaa tapahtua myös tahattomina tottumuksia. Tälläisiin kuuluu esimerkiksi se, että harjoitussuunnitelma käydään läpi miesten pukuhuoneessa, jolloin valmennukseen osallistuvat naiset eivät saa samoja tietoja kuin miehet. Tiedostamattomien toimintatapojen muuttaminen vaatii niiden tietoista tarkastelua, jotta mahdolliset ulossulkevat käytännöt voidaan muuttaa. 

Monissa lajeissa naiset ovat tullet myöhemmin mukaan kilpaurheiluun. Se on vaikuttanut siihen, että puhetapa saattaa olla toiseuttava. Puhutaan esimerkiksi jääkiekosta ja naisten jääkiekosta. Tai kuvataan lajia ”herrasmieslajina”. Media on tehnyt hyvää työtä sukupuolen tasa-arvon eteen ja yhä useammin vakiintunut käytäntö on, että sukupuoli mainitaan aina. Aikaisemmin voimakkaampana ollut urheilevien naisten arvostuksen puute heijastelee silti ajoittain valmentavien naisten arvostukseen.  

Lähde liikkeelle!  Selvitä, mikä on seuran nykytila ja missä haluatte olla tulevaisuudessa.

1. Tuo tilanne näkyväksi ja kerää sukupuolittunut data valmentajien määrästä ja jaa siitä tietoa seuran organisaation sisällä.

Voit hyödyntää excel -taulukkoa todetaksesi nykyisen tilanteen:

  • Mikä on seuran tämänhetkinen valmentajatilanne?
  • Paljonko seuran valmentajista on miehiä ja paljonko naisia, ja mitkä ovat prosenttiosuudet? 
  • Millä positioilla ja tasoilla valmentajat valmentavat? 
  • Millaiset resurssit on käytössä seuran valmentajilla? Onko käytettävissä olevilla resursseilla eroa miesten ja naisten välillä? Resursseilla tarkoitetaan esimerkiksi käytössä olevia toimihenkilöitä (huoltajat, joukkueenjohtajat, fysioterapeutit, jne.), valmentajia, harjoitusvuoroja ja -tiloja ja välineitä. 
  • Saavatko naiset yhtä suurta korvausta samasta työstä kuin miehet? 

2. Tee suunnitelma ja aseta seuran tavoitteet ja toimenpiteet valmentajien tasa-arvon kehittämiseksi.

Kerättyänne dataa valmentajista sukupuolen perusteella (kohta 1), asettakaa tavoitteet valmentajien tasa-arvotilanteen kehittämiseksi. Kohdan 1 taulukossa toisella välilehdellä on sarakkeet, joihin kirjataan tavoite eri osa-alueilta. Pidemmän aikavälin tavoite on hyvä asettaa 3–5 vuoden päähän. 

3. Ota vastuu muutoksen tekemisestä valmentajien määrän kasvattamiseksi eri kategoriat huomioiden.

On tärkeää, että miehet saadaan "liittolaisiksi" puhumaan sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Päättävässä asemassa olevien miesten on erityisen tärkeää sitoutua mukaan tasa-arvoisen valmennuskulttuurin aikaansaamiseksi. Seurassa tulee huolehtia siitä, että kaikki valmentajat tukevat naisten valmentajuutta ja toivottavat naiset tervetulleiksi valmentamaan. Sopikaa vastuunjako tasa-arvon kehittämisestä suunnitelmassa tehdyn aikataulun pohjalta. 

4. Päivitä seuran materiaalit.

Seurassa on paljon myös sisäistä materiaalia. Kaipaavatko ne päivitystä? Esimerkiksi onko seurassa kaikkien valmentajien käytössä olevia valmennusmateriaaleja ja tukeeko ne myös valmentavia naisia?