Myrrälle kevät oli ennen kaikkea yhteinen matka. Samalla mukana on myös urheiluun kuuluva haikeus siitä, että kirkkain palkinto jäi saavuttamatta.

– Tietysti se on hieman katkeransuloinen tarina. Tämä oli hieno matka upeiden pelaajien, valmentajakollegojen ja koko taustajoukon kanssa. Meillä oli tiivis ja hyvähenkinen yhteisö, mutta olisi ollut hienoa tarjota KooKoon seurayhteisölle ja kannattajille se kirkkain. Lopputulosta pitää kuitenkin kunnioittaa urheilussa.

Pitkäjänteinen arki kantoi finaaleihin

Myrrän mukaan KooKoon menestyksen taustalla oli arki, jossa harjoittelu, kuormittumisen hallinta, palautuminen ja jääharjoittelu tukivat joukkueen yhteistä tapaa pelata. Kun tuloksia alkoi tulla, myös pelaajien usko yhteiseen tekemiseen vahvistui. Menestyksen taustalla oli myös ihmisistä välittäminen ja hyvä henki.

– Hyvässä seurassa on kiva tehdä yhdessä hommia. Tämä on tiimityötä, ja kun yhdessä tehdään asioita, sillä voi saada jotain hienoa aikaiseksi.

KooKoo-ilmiö kasvoi koko Kouvolan kevääksi

KooKoon menestys ei jäänyt vain kaukaloon. Pudotuspelikevään aikana joukkueen ympärille kasvoi ilmiö, joka näkyi Kouvolassa, kannattajissa ja koko seurayhteisössä.

Myrrä muistuttaa, ettei ilmiö syntynyt tyhjästä eikä ollut yhden ihmisen aikaansaannos.

– Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Kouvolassa on tehty 60 vuotta jääkiekkotyötä. Edelliset valmennustiimit, joukkueet, urheilujohto ja toimisto ovat luoneet sitä pohjaa.

Myrrän mukaan organisaatiossa vallinnut työrauha ja luottamus mahdollistivat sen, että yhteinen tekeminen heijastui joukkueeseen ja ympäröivään yhteisöön.

– Näkisin, että Kouvolan kevät tuli siitä, että yleisö, fanit ja kouvolalaiset ihmiset näkivät, että pelaajat nauttivat jäällä. Siihen on kiva lähteä mukaan.

Pelaajauralta valmentajaksi

Myrrän tie valmentajaksi rakentui pitkän pelaajauran jälkeen. Hän pelasi ammattilaisena 19 kautta, joista seitsemän viimeistä Itävallassa, ja sai lopettaa uransa omasta tahdostaan 39-vuotiaana.

Pelaajauran jälkeen Myrrä palasi Tampereelle ja aloitti valmentamisen oman poikansa juniorijoukkueen apuvalmentajana. Siitä polku eteni Ilveksen juniorijoukkueiden, A-nuorten ja Liiga-joukkueen kautta KooKoon päävalmentajaksi.

Monilajinen tausta näkyy valmentajuudessa

Myrrän urheilutausta ei ole rakentunut vain jääkiekon ympärille. Hän aloitti seitsemänvuotiaana suunnistuksen ja harrasti nuorena myös jalkapalloa, yleisurheilua ja jääkiekkoa.

– Harrastin jalkapalloa, yleisurheilua ja jääkiekkoa sinne 16–17-vuotiaaksi saakka. Sitten kun juniorimaajoukkueet alkoivat pyöriä vahvasti jääkiekossa, se vei mukanaan.

Monilajinen tausta on vahvistanut Myrrän ajatusta siitä, että valmentaminen on arvokasta lajista, iästä, sukupuolesta tai kilpailutasosta riippumatta. Hän kuvaa itseään sydämeltään “lätkäjätkäksi”, mutta ennen kaikkea urheiluihmiseksi.

– Näen tärkeänä lajien välisen yhteistyön ja monipuolisen liikunnan, mikä näkyy myös tavassani valmentaa. Ihmistä ja urheilijaa katsotaan kokonaisuutena.

Valmennustiimin KooKoo

Myrrä korostaa, ettei KooKoon menestys ollut yhden valmentajan projekti. Hänen mukaansa erityisesti palloilulajeissa on tärkeää tunnistaa koko valmennustiimin merkitys.

KooKoon viiden valmentajan tiimissä osaaminen jakautui selkeisiin rooleihin, ja päävalmentajan tehtävänä oli johtaa kokonaisuutta sekä saada jokaisen vahvuudet arjen käyttöön.

Sama ajatus näkyy myös Myrrän valmennusfilosofiassa, jossa korostuvat puhdas ja reilu urheilu, pelaajien puolella oleminen ja laadukas arki. Hän kertoo palanneensa noin 15 vuoden takaisiin huippuvalmentajatutkinnon kirjauksiinsa ja huomanneensa, ettei perusajatus ole juuri muuttunut.

– Olen aina uskonut puhtaaseen ja reiluun urheiluun sekä laadukkaaseen arkeen. Sitä kautta tulee se lopputulos, mikä ansaitaan.

Työ kantaa, kun siihen uskoo

Myrrälle kausi vahvisti ajatusta siitä, että yhteiseen tekemiseen sitoutuminen kantaa pitkälle.

– Tämä kausi opetti sen, että työ kantaa, kun uskoo siihen, mihin yhdessä sitoudutaan ja mitä tehdään.

Kausi vahvisti myös uskoa siihen, että urheilussa mahdollisuudet eivät rajoitu vain resursseihin.

– Oppi oli se, että urheilussa budjeteista riippumatta kaikki on mahdollista.