–Tämä oli mukava yllätys. Oli hienoa kuulla, että tämmöinen kunnia on tullut, Huovinen kommentoi valintaansa.

Mestaruus osana henkilökohtaista kasvua

Kun Huoviselta kysytään, mikä merkitys kuluneella kaudella oli, vastaus ei lähde tuloksista tai taktiikasta. Keskiöön nousee nuorten kasvu ihmisinä ja joukkueena.

– Ehkä pysäyttävin hetki itselle oli joukkueen kapteenin puhe presidentin tervehdyksen jälkeen. Hän sanoi, että rikottiin suomalaisen miehen stereotypia: uskallettiin puhua tunteista ja olla aidosti omia itsejämme, Huovinen kuvaa.

Joukkueen matka oli monella tapaa rajojen ylittämistä, jolloin pelaajat kasvoivat paitsi urheilijoina, myös ihmisinä. Fyysisesti rankka harjoittelukaan ei pelottanut, kun rinnalla kulki valmentaja, joka uskalsi puhua tunteista ja vaati paljon, mutta rakentaen, ei rikkoen.

Kohtaaminen valmennuksen ytimenä

Huovisen valmennusfilosofia rakentuu vahvasti vuorovaikutukselle ja aidoille kohtaamisille.

– Usein valmentajat ajattelevat, etteivät nuoret ymmärrä meitä. Mutta emme mieti, ymmärrämmekö me heitä. Kun pyrimme ymmärtämään heitä, hekin ymmärtävät meitä, Huovinen huomauttaa.

Hän korostaa kontrollin keventämistä ja urheilijoiden vastuuttamista. Kun pelaajille annetaan tilaa, syntyy luovuutta ja oivalluksia.

– Meillä oli monta tilannetta, joissa pelaajat oivalsivat jotain, mitä me emme olleet valmennustiimissä edes ajatelleet. Se kertoo siitä, miten älykkäitä pelaajia meillä on, kun heille annetaan tilaa.

Salibandyn suunta ja valmennuksen arki

Huovinen uskoo suomalaisen salibandyn olevan oikealla tiellä. Pelaajapolussa ei karsita liian aikaisin, vaan iso joukko nuoria saa mahdollisuuden kehittyä.

– Lahjakkuuden voittaa työnteko. Ne, jotka ovat motivoituneita ja innostuneita, menestyvät, Huovinen summaa.

Samaan aikaan Huovinen muistuttaa valmentajien tukemisen tärkeydestä.

– Meillä on valtava määrä oman toimen ohessa toimivia valmentajia, jotka tekevät seuroissa todella paljon. Heidän tukemisensa ja taloudellisten resurssien varmistaminen on lajille elintärkeää.

Valmentaja ei ole koskaan valmis

Nykypäivän valmentajalta vaaditaan kykyä reflektoida omaa toimintaa ja halua jatkuvaan oppimiseen.

– Valmentajan on katsottava peiliin ja uskallettava oppia. Myös innostamisen taito on keskeinen. Jos valmentaja on itse innostunut, se siirtyy pelaajiin, Huovinen pohtii.

Huovisen oma polku valmentajaksi ei ollut alusta asti selviö.

– Perheessämme on paljon opettajia ja ajattelin aina, ettei minusta tule ainakaan opettajaa. Lopulta tein täyskäännöksen, kun Mikko Laurikainen otti minut mukaan valmennukseen. Hän näytti, miten suuri merkitys valmentajalla voi olla pelaajalle.

Viime vuosina Huovisen ajattelua ovat syventäneet keskustelut hänen nykyisen lähiesimiehensä, Salibandyliiton pelaajakehityksen ja valmennusosaamisen kehityspäällikön Miikka Lamun kanssa. Ne ovat lisänneet uskoa omiin valintoihin ja vahvistaneet valmennuksellista suuntaa.

Jaksamisen avaimet

Valmentaminen on kokonaisvaltainen ammatti, joka voi helposti imaista mukaansa. Huovisen jaksaminen rakentuu fyysisestä hyvinvoinnista, unesta ja merkityksellisestä tekemisestä.

– Tärkeää on, ettei työ ole pelkkää suorittamista. Kun työ on mielekästä, ei haittaa, vaikka työtunteja kertyisi vähän enemmänkin. On kuitenkin tärkeää, että elämässä on muutakin kuin sähly. Jos polttaa jatkuvasti liekkiä kahdesta päästä, on se aika raskasta, Huovinen toteaa.

Myös verkoston merkitys on Huoviselle valtava.

– Tällä mestaruusmatkallakin sain valtavasti tukea, ja sparraus muiden valmentajien kanssa on ollut tosi tärkeää. Verkoston merkitys jaksamisen kannalta on tosi iso.

Uskalla heittäytyä

Huovinen kannustaa valmentajia pysähtymään oman toiminnan äärelle ja heittäytymään työhönsä.

– Uskaltakaa heittäytyä ja olla läsnä. Pelaajat huomaavat kaiken. Olette aina myös esiintyjiä, ja se, miten toimitte, jättää jäljen. Uskaltakaa kohdata vaikeatkin keskustelut, Huovinen tiivistää.