Olympiakomitean 2021 valmistuneessa strategiassa visio on määritelty seuraavasti: ”Kansainvälisesti menestyvä urheilumaa, jossa yhä useampi liikkuu ja voi hyvin”. Urheiluopistojen strategiaan on kirjattu Visioksi unelma että: ”jokainen lapsi- ja nuori liikkuu ja voi hyvin”.
Huippu-urheilun kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, kuten myös hyvinvoinnin näkökulmasta, osaamisella on erittäin suuri merkitys. Se miten valmentajiemme osaaminen vastaa nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin, on merkityksellinen asia. Johtaminen joko tukee tai estää asioiden toteutumisen siellä missä urheilu tapahtuu.
Alueellisella yhteistyöllä kohti konkretiaa
Olympiakomitean ja Urheiluopistojen tavoiteasiakirjaan on kirjattu osaamisen kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Sinne on kirjattu toimenpiteitä mm. valmentajakoulutuksen uudistamiseen ja yhteisten sisältöjen päivitykseen. Yhtenä merkittävänä asiana on myös alueellisten kehitystoimenpiteiden käynnistäminen. Tällä viimeisellä tarkoitetaan paikallisesti tapahtuvaa kehitystyötä, jossa keskiössä ovat seurojen vastuuhenkilöt sekä seuroissa toimivat valmentajat. Urheiluopistoille on uuden roolinsa kautta merkityksellinen rooli alueellisten kehitystoimenpiteiden organisoijana ja käynnistäjänä. Toimintaa tehdään yhdessä mm. aluejärjestöjen, urheiluakatemioiden, kuntien ja tietenkin tärkeimpien eli seurojen kanssa.
Yksin vai yhdessä tekemällä?
Tutustuessani uuden työni kautta suomalaisen urheilun toimijoiden verkostoon, tulee vääjäämättä mieleen, että liian moni taho koettaa ratkaista yksin samaa asiaa, jota joku toinenkin taho parhaillaan miettii. On väärä kysymys, mistä saamme lisää rahaa toiminnan parantamiseksi. Parempi kysymys on, miten voisimme tehdä yhdessä asioita paremmin ja tehokkaammin. Tästä hyvänä esimerkkinä on valmennusosaamisen kehittäminen. Meillä on valtavasti osaamista urheilun verkostossa ja jatkuva kehittyminen on sisäänrakennettu urheiluun näkyen päivittäin kaikkien urheilutoimijoiden tekemisessä. Mistä siis kiikastaa?
Tärkeintä ei ole se mitä tiedän, vaan mitä voin oppia muilta
Olen ollut erittäin huono pyytämään muilta apua. Onneksi olen kehittynyt tässä, vaikkakin pienin askelin. Olen kokenut, että minun pitää itse pystyä hankkimaan tarvittavat tiedot ja taidot, jotta pystyn suoriutumaan kaikista asioista ja tehtävistä yksin ja itsenäisesti; oli sitten kyseessä talon remontointi tai biomekaniikan ja liikeanalyysin lainalaisuuksien ymmärtäminen lajisuorituksen kehittämiseksi. Tässä vain muutama esimerkki.
Oleellista on kuitenkin se, mitä minä voin oppia muilta pyytämällä apua ja yhdessä asiaa ratkomalla. Parhaimmillaan voin jakaa myös omaa osaamistani, jolloin voittajia ovat kaikki yhdessä tekemiselle heittäytyvät henkilöt ja tahot. Oman haavoittuvaisuutensa osoittaminen vaatii rohkeutta, mutta se on ensimmäinen askel oppimiseen. Tämä liittyy myös hyvään johtajuuteen, joka todennäköisesti vahvistaa myös organisaation yhteisöllisyyttä, kun sen uskaltaa tehdä.
Enemmän tekoja, vähemmän puhetta
Olen ymmärtänyt vuosien varrella toimiessani esimiestehtävissä, mentorina ja työnohjaajana, että kuuntelemisen ja kuulemisen taidot ovat äärimmäisen tärkeitä. Yhtä tärkeä taito on muuttaa hyvät ideat ja ajatukset konkreettisiksi teoiksi, jotta saamme asioita aikaiseksi. Nykyisessä roolissani minulla ei ole johtamisen näkökulmasta suoraa ”määräysvaltaa” keneenkään. Verkostojohtamisessa oleellista onkin luottamuksen rakentaminen ja yhteisten tavoitteiden kirkastaminen ennen kuin pääsemme toimintaan. Tämä työ on ollut opettavaista, vaikkakin tuskastuttavan hidasta. Mutta nyt on tekojen aika.
Alueellisen yhteistyön osalta, urheiluopistojen tämän osa-alueen vastuuhenkilöt ovat koonneet joukkojaan alueelta ja suunnitelmat toimenpiteistä alkavat kirkastumaan. Tavoitteenamme on, että jokaiselle urheilutoiminnasta vastaavalle ja sitä kautta jokaiselle seurassa työskentelevälle valmentajalle löytyisi arjesta sparraaja, jotta osaaminen kehittyisi siellä missä urheilua tehdään.
Mentorointi ja yhdessä toteutettavat kehitystoimet
Yksi tärkeimmistä valinnoistamme on ollut valmennusvastaavien mentorointi. Eri lajien valmennusvastaavista muodostettavat alueelliset mentorointiryhmät tarjoavat osallistujille mm: vertaistukea, mahdollisuuden oppia, sekä auttavat tunnistamaan ja arvostamaan muiden osaamista. Tätä kautta uskon, että syntyy myös luontevaa yhteistyötä ja harrastajille syntyy aitoja mahdollisuuksia osallistua useamman lajin toimintaan.
Tavoitteena on myös se, että valmennusvastaavat, jotka on palkattu seuroihin auttamaan valmentajia, pystyisivät jatkossa entistä enemmän käyttämään aikaansa tähän perustehtävään. Osa valmennusvastaavista on hukkunut hallinnollisiin tehtäviin, vaikka oleellisinta olisi auttaa valmentajia kehittymään omassa hommassaan. Olen sanonut monelle seuroissa toimiville päätoimisille, joita johtavat hallituksien ja johtokuntien vapaaehtoiset: ”Ei kannata turhaan odottaa, että joku muu johtaisi työtäsi. Ota itse härkää sarvista kiinni”.
Toisena tavoitteena on rakentaa alueelle kaikkien koulutusta järjestävien tahojen yhteisiä sisältöjä ja yhteisiä koulutuksia, jotta toiminta tehostuu ja yhdessä tekeminen paranee.
Kuulin tämän alla olevan toteamuksen lapsena ensimmäisen kerran, kun puhe oli legendaarisista jääkiekkoilijoista Wayne Gretzkystä ja Jari Kurrista. Tämä sopii mielestäni hyvin suomalaiseen urheilukentän tulevaisuuteen, kun haemme kansainvälistä kilpailuetua:
”Erikseen erinomaisia, yhdessä ylivoimaisia”
Tsemppiä kaikille arjen työhön!
Herkko Koski
Urheiluopistot ry:n valmennus- ja johtamisosaamisen kehittäjä
