Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?
Olen itse aikoinaan harrastanut montaa eri lajia, mutta SM-tason yksinluistelu oli päälajini. Ohjaus- ja valmennustyötä tein taitoluistelussa kolmentoista kauden ajan ennen kuin siirryin vähitellen jääkiekon luisteluvalmentajaksi. Nyt on käynnissä kolmas kauteni JYPin U20-joukkueen luisteluvalmentajana (SM-taso). Lisäksi valmennan nuorempia jääkiekkoilijoita teränkäytössä eri ikäluokissa. Minulla on myös muutama kuntoilija hyvinvointivalmennuksessa.
Toimin tällä hetkellä Keski-Suomen alueella. Teen töitä myös Huippu-urheilun instituutti KIHUn Kohtaava valmentaja -hankkeessa, jossa pyrimme edistämään lasten ja nuorten valmentajien mielen hyvinvointia tukevaa valmennusosaamista.
Miten sinusta tuli valmentaja, ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?
Aloitin ohjaamisen jo oman urheilu-urani aikana luistelukoulussa, ja lasten kanssa toimiminen tuntui heti omalta. Oman kilpaurani päättyminen loukkaantumiseen oli käännekohta, mutta valmennus tarjosi itseni kehittämiselle luontevan jatkumon.
Sytyin valmentamiseen toden teolla liikuntaneuvojaopintojeni aikana, ja intohimo syveni entisestään, kun aloitin opinnot Jyväskylän yliopistossa urheiluvalmennuksen opintosuunnassa.
Minua inspiroi ennen kaikkea kehittäminen – niin itseni kuin urheilijoiden. Muiden auttaminen on minulle merkityksellistä. Jääkiekon puolella luisteluvalmennus haastaa soveltamaan omaa osaamista käytännössä. On innostavaa löytää keinoja, joilla voin tukea urheilijaa kehittymään entistä kokonaisvaltaisemmin. Minulle on myös tärkeää olla mukana kehittämässä valmennuskulttuuria – toivon, että oma tekemiseni voi osaltaan edistää inhimillisempää urheiluarkea.
Millainen on valmennusfilosofiasi, ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?
Valmennusfilosofiani perustuu ihmislähtöisyyteen. Kohtaan urheilijan yksilönä ja haluan olla aikuinen, johon voi luottaa. Pyrin luomaan ilmapiirin, jossa urheilijan on helppo olla oma itsensä, kokeilla, epäonnistua ja kasvaa – niin urheilijana kuin ihmisenä. Haluan auttaa jokaista löytämään oman potentiaalinsa. Haluan, että urheilija kokee olevansa arvostettu ja nähty – ja että valmennus tapahtuu aidossa yhteistyössä urheilijan tarpeista ja tavoitteista käsin.
Minulle tärkeitä arvoja ovat:
-
Hyvinvointi – valmentaminen ei saa tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella, ei urheilijan eikä valmentajan.
-
Myönteinen vuorovaikutus – kunnioittava kohtaaminen, kuunteleminen ja yhteistyö ovat työni kulmakiviä. Uskon myönteiseen ja rohkaisevaan ilmapiiriin.
-
Kokonaisvaltaisuus – näen urheilijan kokonaisuutena, en vain suorituskyvyn kautta.
-
Vastuullisuus – valmentajana kannan vastuuta siitä, millaisia arvoja haluan urheilussa välittää.
Millä kolmella sanalla valmennettavasi kuvailisivat sinua?
Kysyin pelaajilta mielipidettä ja tässä heidän vastauksensa: kehittävä, monipuolinen ja positiivinen.
Miksi liityit Suomen Valmentajiin, ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?
Liityin Suomen Valmentajiin, koska halusin osaksi yhteisöä, joka tukee valmentajien osaamisen kehittämistä ja hyvinvointia. Jäsenyys on tarjonnut konkreettisia hyötyjä, kuten koulutuksia ja verkostoitumismahdollisuuksia. Olen myös ostanut VK-kustannuksen kirjallisuutta ja luen säännöllisesti Valmentaja-lehteä. Pelin henki -podcast on aktiivisessa kuuntelussa.
Olen osallistunut aktiivisesti Suomen Valmentajien, erityisesti Nuorten valmentajien tiimin, tapahtumiin. Niissä olen saanut arvokkaita näkökulmia ja voinut myös jakaa omia ajatuksiani. Vertaistuki on ollut merkityksellistä.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?
Teette tärkeää ja merkityksellistä työtä. Muistakaa pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistanne – kun voi itse hyvin, jaksaa olla parempi tuki myös muille. Pidetään huolta toisistamme ja rakennetaan yhdessä rohkeasti vastuullista valmennuskulttuuria.
