Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?
Toimin junioripäälikkönä espoolaisessa sulkapalloseura Tapion Sulassa. Junioripäälikkönä suurin osa valmennustunneistani kohdistuu junioreihin, ja heistä tarkemmin vielä n. 8-14-vuotiaisiin kilpajunioreihin. Seurassamme on viime vuosina satsattu isosti kilpajunioreiden määrän lisäämiseen hyvin pyörivän ja tasaisesti kasvavan harrastejunioritoiminnan rinnalla. Tämä on onnistunut hienosti, ja olemme päässeet perustamaan uusia kilparyhmiä lähes joka kaudelle. Valmennan myös muutaman tunnin viikossa kokeneempia aikuisharrastajia sekä yhtä junnualoittelijoiden ryhmää. Pidän siitä, että valmennuksissani on pientä vaihtelua, pitää mielen virkeänä.
Miten sinusta tuli valmentaja ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?
Pelasin ja kilpailin itse aktiivisesti kansallisesti ja kansainvälisesti vielä 2023 vuoden loppuun asti. Aloitin ensimmäiset valmennukseni 15-vuotiaana Minisulkis-ryhmän apuvalmentajana, ja opettaminen on kiinnostanut minua aina. Tämän saivat kokea kaksi pikkuveljeäni jo alle kouluikäisinä, kun kymmenvuotiaana pidin heille järjestelmällisiä ”matematiikan oppitunteja”. Lisäsin peliurani aikana valmennustuntejani maltillisesti mutta säännöllisesti. Tähän myös seurassani kovasti minua kannustettiin, valmennuskoulutuksiani maksettiin ja annettiin valmennusvastuuta sitä mukaan, kun olin sitä valmis ottamaan vastaan. Tästä kaikesta olen hirmukiitollinen, ja edelleen olen töissä kasvattiseurassani. Jossain vaiheessa tajusin, että tästähän voi tehdä ihan virallisen työurankin, vieläpä sellaisen, josta todella nautin.
Tällä hetkellä minua inspiroi erityisesti jatkuva kehittyminen valmentajana. Olen saanut kouluttautua sekä kansallisesti että Euroopan lajiliiton kursseilla, ja yliopistossa jatkan sosiaalipsykologian opintoja. Koen itseni kehittämisen myös vastuukseni, erityisesti kun saan tehdä tätä työtä täysipäiväisesti ja kaikki palkalliset työtuntini tähän käyttää. Eniten merkitystä tuo kuitenkin pelaajien kasvussa mukana oleminen: oivallusten näkeminen, onnistumisista iloitseminen ja haasteissa tukeminen.
Millainen on valmennusfilosofiasi ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?
Valmennukseni perustuu holistiseen ajatteluun, uteliaisuuteen ja pitkän tähtäimen kehitykseen. Pelaajat ovat ihmisiä ensin, urheilijoita vasta sitten. Urheilun tulee tukea kasvua myös ihmisenä. Samalla kun pyrin luomaan heille pohjia ponnistaa lajillisesti tulevaisuudessa juuri niin korkealle kun he itse toivovat, sulkapallon harjoittelemisen pitää jättää positiivinen jälki heidän elämälleen kokonaisuutena. Hyvinvoiva urheilija tarjoaa mahdollisuudet olla myös menestyvä urheilija.
Uteliaisuus taas on mielestäni taitavuuden perusta. Sulkapallo on moniulotteinen ja jatkuvasti muuttuva peli, jossa oppiminen tapahtuu kokeilujen, virheiden ja kysymysten kautta. Pelaajien ei tulisi olla harjoituksissa vain ohjeiden suorittajia vaan aktiivisia oppijoita. Rohkaisen heitä olemaan kiinnostuneita siitä, miksi jotakin tiettyä asiaa harjoitellaan. Paras oppiminen tapahtuu, kun he itse oivaltavat harjoituksen sisällä uusia ratkaisuja, lyöntivalintoja ja pelitilanteiden yhteyksiä. Sulkapallo pelinä vaatii päätöksentekokykyä ja pelin ymmärtämistä, ja pallorallin aikana pelaaja tekee ratkaisunsa aina itse omien kykyjensä mukaisesti. Harjoitusten sisällön tulee tukea tällaista oppimista.
Erityisesti nuorten juniorien kanssa työskennellessäni pidän jatkuvasti mielessä pitkän tähtäimen näkökulman. Teen valintoja sen perusteella, mikä palvelee pelaajaa myös vuosien päästä. Oikoteitä on aina tarjolla, mutta arvokkaampia ovat ratkaisut, jotka tukevat kestävää kehittymistä myöhemmillä uravaiheilla.
Mikä on valmentajana suosikkitapasi ladata akkuja?
Akkuja tykkään ladata sekä liikkumalla että rauhoittumalla. Liikuntalajeissa menen kausittaisesti: yhdessä vaiheessa oli aktiivinen lenkkikausi, tällä hetkellä taas monipuolinen tekeminen kiinnostaa. Nautin myös sarjojen katselusta ja pyrin tasaisin väliajoin myös tylsistymään, edes hetkellisesti. Koen työssämme haastavaksi sen, että tätä ei voi tehdä hyvin vajaalla energialla. Valmentajan työ on vuorovaikutteista ja vaati täyttä läsnäoloa sekä keskittymistä. Huolehtimalla omasta palautumisestani huolehdin samalla työn laadusta.
Miksi liityit Suomen Valmentajiin ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?
Liityin Suomen Valmentajiin vasta hiljattain, kollegani suosittelemana. Olen osallistunut muutamiin Suomen Valmentajien koulutuksiin jo ennen jäsenyyttäni, mutta nyt viimeisimpänä osallistuin TAITOC-valmentajaklinikalle, aiheena taitoharjoittelu, kehonhallinta ja taidon opettaminen. Pidin tästä koulutuksesta paljon, samoin kuin kaikista aikaisemmista. Otimme heti hiihtolomaleirille TAITOCin materiaaleja käyttöön harjoituksiin ja vastaanotto pelaajilta oli innostunut. Pidän erittäin arvokkaana, että valmentajille ympäri Suomen on tarjolla helposti saavutettavasti monipuolisesti koulutusmahdollisuuksia jäsenhintaan. Kaikki uudet näkökulmat ja herättelyt, joita lyhyiltäkin kursseilta saa, voi tuoda uutta piristysruisketta itse kunkin valmennusarkeen.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?
Teemme tärkeätä ja merkityksellistä työtä! Muistetaan nauttia työmme hienoudesta, ja samalla säilyttää sopiva kriittisyys omaa tekemistämme kohtaan. Oppimisesta ja hyvästä valmentamisesta syntyy jatkuvasti uutta tietoa, ja urheilulajit muuttuvat ja kehittyvät, samoin kuin ympäröivä maailma, jossa urheilijat kasvavat. Toivon, että pystyn itsekin vuosikymmenten päästä vielä sanomaan olevani edelleen valmis kehittymään.
