Testausta ei vain testauksen vuoksi

Liikuntatieteellisen seuran Kuntotestauspäivät olivat tällä kertaa valmennuspainotteiset. Aiheena oli palloilulajien testaus, jota lähestyttiin sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön työssä kerätyn tiedon kautta. Ilmiselväksi tuli, että testausta ei tule tehdä vain testauksen vuoksi, vaan tukemaan valmentautumista – lajisuorituksen kehittämistä. Haasteita testaukselle todettiin olevan palloilulajeissa paljon.

Kuntotestauspäivien ulkomainen vieras Thue Kvorning (kuvassa) toi esimerkkejä Team Danmarkin osalta naisten ja miesten käsipallon, naisten jalkapallon ja miesten jääkiekon testauksesta. Urheilufysiologina ja fysiikkavalmentajana hän esitteli ajatuksiaan nimenomaan fyysisestä testauksesta, vaikka totesi Team Danmarkissa toteutettavan sekä fyysistä että psyykkistä testausta. Fyysisessä testauksessa luupin alla on hänen mukaansa palautumisen, harjoittelun ja kilpailemisen strategioiden kehittäminen. Testausta käytetään myös lahjakkuuden identifioimisessa ja sitä kautta urheilijavalinnoissa.

Testauksen tulee hänen mukaansa kunnioittaa lajien kulttuuria. Palloilulajeja hän ei niputa kaikkia samaan. Esimerkiksi lajien vaatimukset fyysisiin kontakteihin vaihtelevat. Toisessa ääripäässä on lajeja, joissa ei oteta lainkaan kontaktia vastustajaan ja toisessa päässä amerikkalaisen jalkapallon kaltainen laji, jossa taklaukset ovat keskeisessä osassa peliä.

Lajien sisällä eri pelipaikat asettavat erilaisia vaatimuksia fysiikalle. Kvorning kuitenkin kyseenalaisti sen, että fysiikkaa pitäisi kaikissa lajeissa harjoitella pelipaikkakohtaisesti. Käsipallossa tehdyn tutkimuksen pohjalta suurimmat pelipaikkakohtaiset erot olivat pelaajien pituudessa ja painossa, ei fyysisissä ominaisuuksissa. Hän suositteli, että etenkin heikoimmin testeissä pärjääviä olisi syytä ottaa yksilölliseen harjoitteluun. Hän mainitsi myös ns. sormenjälkiteoriasta, jolla hän tarkoitti sitä, että jokaisella on oma tapansa pelata – piilottaa heikkouksiaan ja korostaa vahvuuksiaan.

Haasteita palloilulajien testaukseen Team Danmarkin osalta tuo se, että pelaajat pelaavat eri maissa ammattilaisjoukkueissa. He toimivat erilaisissa organisaatioissa ja toteuttavat erilaisia harjoittelumenetelmiä. Pelaajien ympärillä on paljon ihmisiä eri tahoista vaikuttamassa heidän harjoitteluunsa. Testauksen osalta haasteellista on myös testitulosten hyödyntäminen ja niistä palautteen antaminen – miten antaa sellaista selkokielistä palautetta, että pelaaja itse ja hänen seuravalmentajansa voivat sitä hyödyntää?

Fyysisen testauksen tulisi hänen mukaansa tavoitella sitä, että testaustiedon pohjalta voidaan saavuttaa sellaista fyysistä ylivertaisuutta suorituskyvyssä, joka auttaa menestymään. Myös tietoa kuormittumisen ja palautumisen tilasta hän piti tärkeänä harjoittelua ohjaavana tekijänä.

Kaksipäiväinen Kuntotestauspäivät ja kylkeen rakennettu Valmennuksen extrapäivä päivittivät palloilulajien testaustietoa tähän päivään. Kotimaisten puhujien, kuten myös näkökulmien, kattaus oli laaja. Esitysten kautta tuotiin esiin, että testausta voidaan tehdä monella tavalla osana harjoitteluarkea ja -suunnittelua. Voidaan tehdä lajitestejä liittyen lajisuorituksiin, lajisuorituksia peilaavia kenttätestejä mittalaitteilla ominaisuuksia mitaten ja laboratoriotestejä tarkemman tarkastelun tarpeessa.

Haasteita testauksessa todettiin olevan useita. Esimerkiksi pelaajien motivoituminen testaukseen tuotiin esiin useissa esityksissä. Myös valmentajat voivat olla testausta vastaan peläten, että testit osoittavat harjoittelun olevan tehotonta. Testien lajikohtaisuutta painotettiin, jotta mitataan juuri niitä asioita, joista kunkin lajin harjoittelussa hyödytään. Testitulosten hyödyntämisessä haasteena on yksilön huomioiminen joukkueessa. Testeihin tarvitaan myös resursseja, sillä valmennusjohdon on usein vaikea ennättää paneutua asiaan riittävästi ja etenkin laboratoriotestit vaativat erikoisosaajia.

Kuntotestauspäivien vahva viesti palloilulajien valmentajille oli selvä: Turha testata, jos tuloksia ei hyödynnä – ei siis testausta vain testauksen vuoksi.

Teksti: Sari Tuunainen
Kuva: Liikuntatieteellinen Seura / Riitta-Ilona Hurmerinta