Valmentajaklinikka Tanskassa 15.-17.6.2018

Koulutusta markkinoitiin vasta-alkajien valmentajista aina kansainvälisten tähtien valmentajiin asti. Eniten asiaa tuli kuitenkin pelaajan alkutaipaleen valmentajille. Tietysti jotkin valmennuksen teemat ovat universaaleja ja pelaajan iästä riippumattomia. Asiat olivat pääosin tuttuja, mutta tuttuihin asioihin oli hieman erilaisia lähestymiskulmia ja pidemmälle kehitettyjä toimintatapoja. Esittelen muutaman koulutuksessa esille tuoduista mielenkiintoisista aiheista.

Kuvat: Tanskan lentopalloliitto

Lentopallovalmentaja Aapo Rantasen koulutustukiraportti

Reilu 170 osallistujaa, 16 maasta, Suomesta myös Sveitsissä nykyään valmentava Teemu Oksanen

Koulutuksen vetäjät: Doug Beal (USA), Jonh Kessel (USA), Fred Sturm (USA)

Doug Beal: Roolien määrittäminen

Yhdeksi valmentajan tärkeimmäksi tehtäväksi Doug Beal nimesi roolin määrittämisen jokaiselle joukkueen jäsenelle. Jokaisella joukkueen pelaajalla ja staffin jäsenellä pitää olla rooli ja tehtävä. Miksi henkilö on joukkueessa, mikäli hänellä ei ole roolia?

Beal korosti roolin määrittämistä ja roolinmukaista harjoittelua moneen otteeseen. Jokaisen joukkueen jäsenen on tiedettävä mitä häneltä odotetaan ja missä asiassa häntä arvioidaan. Jokaisen rooli on sovittava valmentajan tekemään suunnitelmaan joukkueen pelaamiseen ja toimintaan liittyen.

Pelaajia ja staffin jäseniä on systemaattisesti käytettävä ja harjoitettava roolin mukaisessa toiminnassa. Valmentajan ja toiminnan uskottavuus on koetuksella, mikäli näin ei toimita.

Roolien ei pidä olla sementoituja vaan roolien määrittely on osittain jatkuva prosessi. Roolitukseen kuuluu myös tavoiteltavan kehityspolun asettaminen. Pelaajien kehittyessä voi pelaajien rooli joukkueessa myös muuttua. Muutokset joukkueen rosterissa voivat muuttaa rooleja myös väliaikaisesti. Rooleja on hyvä tarkastella Bealin mukaan joka tapauksessa noin 3-4 x vuodessa.

Itse valmennustilanteessa Beal halusi palautteilla muistuttaa ja vahvistaa pelaajan roolia. Eli palautetta annettava riittävästi juuri roolia koskeviin asioihin.

Roolituksen onnistumista tulee seurata. Palautekeskusteluissa tulee kysyä miten henkilöt ovat roolinsa ymmärtäneet ja mitä he ovat siitä mieltä. Myös joukkueen muiden henkilöiden roolit, on hyvä kaikkien tietää, jotta jokaista voidaan arvostaa juuri omassa roolissaan.

Kapteenin roolittaminen oli tietysti myös Bealille tärkeää. Kapteenilla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia joukkueeseen, mikäli kapteeni on joukkueen äänestämä/valitsema eikä valmentajan määräämä. Beal muistutti, että tässäkin tapauksessa valmentajalla on joitain mahdollisuuksia vaikuttaa valintaan määrittämällä esim. ominaisuuksia joita kapteenilta toivoo.

John Kessel: taidon oppiminen

Kessel ja Sami Kalaja puhuvat samoista asioista liittyen motoriseen oppimiseen. Minun kuulleni amerikkalaiset lentislähettiläät puhuivat nyt ensimmäistä kertaa lapsuusajan monipuolisesta liikunnasta. Esimerkiksi Kessel nosti voimistelun lisäksi myös parkourin. Parkour ja muutenkin lasten liikkuminen ja pelaaminen omaehtoisesti oli heidänkin viestinsä ydin. Pihapelit kunniaan.

Lentispelaajan kehittämiseen heidän viestinsä oli selkeä. Peli opettaa!

Tekniikan opettamisessa Kessel laittaisi valmentajan näyttämään suorituksen mieluummin ilman palloa, mikäli lopputulos pallon kanssa olisi epävarma. Huono näyttö pallolla on haitallisempi kuin ilman palloa tehty. Näkeminen on iso osa Kesselinkin näkemystä taidon oppimista ja pelaamista. Toinen tärkeä periaate taitojen oppimiseen on: tempo/nopeus ensin ja tarkkuus vasta sitten. Periaatetta pitäisi toteuttaa ainakin hyökkäystä ja syöttöä harjoitettaessa. Kun lyö lujaa, oppii lyömään lujaa.

Ns. tekniikkavirheiden osalta Kessel ajatteli seuraavaa. Mikäli pelaaja osaa tehdä ilman palloa asian oikein, mutta pallon kanssa asiat muuttuvat. Ei kyseessä ole tekniikkavirhe vaan ajoitus tai lukuvirheestä. Palaute tulisi antaa siihen, miten suorituksen ajoitus paranisi. Yleisellä tasolla virhettä pidettiin vain oppimisen vaiheena.

Kessel halusi paljon 2vs.2 pelejä parketilla, nurmella tai hiekalla. Perusteluna oli kosketusten runsas määrä verrattuna 6vs.6 tai jopa 3vs.3 peleihin.

Drilleistä haluttiin eroon ja kaiken harjoittelun haluttiin olevan pelinomaista. ”Keep it real”. Lentopallon ikiaikaisista paripallotteluista ja perinteisistä seinää vasten pallotteluista haluttiin päästä eroon myös lasten harjoitteluissa. Drillit näyttävät hyvältä, mutta niiden vaikutusta pelin oppimiseen pidettiin vähäisinä. Kessel käyttää esimerkkinä, ettei ketään käytä drillejä opetellessaan ajamaan polkupyörää. Peli opettaa!

Hyvä käytäntö verkon yli menevien pallokosketusten lisäämiseen oli leveän kuminauhan virittäminen pelikentän yli pitkittäissuunnassa. Tällä tavalla saadaan lisättyä huomattavasti verkkolinjaa olemassa olevalle kentälle. Näin mm. normaali paripallottelu pystyttiin muuttamaan verkon yli tapahtuvaksi ja pienillä muutoksilla lisäämään pelinomaisuutta kahden pelaajan pallotteluun. Halutessaan samalla kentällä pystytään näin myös pelaamaan useampaa 2vs2 peliä.

Muita mielenkiintoisia kysymyksiä ja pohtimisen arvoisia ajatuksia joita koulutuksessa esitettiin:

Millä passarisysteemillä nuorissa pitäisi pelata? Brasiliassa alle 15v pelaa kaikki rotaatiot passarin 1 -tilanteella ja ilman liberoa. He ajattelevat, että tällä tavalla saadaan kaikista monipuolisempia pelaajia. Passarin rooli on lentiksessä kriittinen, ja tällä tavoin kaikille pelaajille taataan paikka pelata tätä kriittistä roolia. Tiedän, että myös Suomessa on tälläkin kaudella juniorijoukkueita jotka ovat tällä tavalla pelanneet. Nuorten joukkueille tämä on mielestäni hyvä tapa pelata ja kehittää pelaajia. Tämä ei varmastikaan ole pelin voittamisen kannalta paras ratkaisu, mutta monipuolisten pelaajien kehittämiseksi hyvä ratkaisu.  Hieman lievempi versio on pelata kolmella passarilla (3x P1,P6). Tällöin verkolla voidaan pelata kolmella hyökkääjällä, ja keskitorjujan paikalla olevat pelaajat pääsevät harjoittelemaan lähtöjä sekä 1- että 5-puolelta. Perinteisempi kahden passarin systeemi antaa jopa kilpailuedun junioreissa, mutta myös toiselle pelaajalle mahdollisuuden olla passarina. Näitä vaihtoehtoja kannattaa pelaajia kehittäessä ottaa mietintään. Onko lentopallo kehittymässä siihen suuntaan, että monipuolisia pelaajia tarvitaan? Mielestäni kyllä!

Pidin myös Kesselin ajatuksesta, miten lapsille esitellä lentistä. Kuten myös Suomen valmentajakoulutuksissa on otettu esille, että myös lasten on heti päästävä hyökkäämään. Hyökkääminen on lentiksessä kivaa, joten herkkua pitää tarjota kaikille heti alusta alkaen.

Heillä oli hyviä ajatuksia, miten helpottaa lapsien hyökkäämistä ilman, että pelinomaisuus kärsii. Heidän yksi ratkaisunsa oli ”pallon” hidastaminen. He käyttivät ilmapalloa pelivälineenä ja kiersivät pallon ympärille ilmastointiteippiä, jotta palloon tuli lisää nopeutta/painoa. Toinen kierros teippiä tuo palloon lisää vakautta ja taas hieman lisää nopeutta. Ajatus on päästä mahdollisimman nopeasti oikeaan palloon käsiksi, mutta tämä auttaa alussa pitämään iskuharjoittelun pelinomaisena (”vastaanotto” à passi à hyökkäys). Tulkitsin, että tässä tapauksessa pelinomaisuus oli tärkeämpää kuin periaate vauhti ensin sitten tarkkuus. Toisen pelaajan passi heittelee kuten pelissäkin ja sitä pitää oppia lyömään. Hidas pallo auttaa kuitenkin pääsemään asiassa alkuun.

Toinen hyvä idea oli muokata kosketusten termejä ”myyvämpään” muotoon. Sormilyönti oli ytimekkäästi ”superhero”. Joten hyökkäyssuorituksen sarja oli: ”superhero à superhero à fast swing”. Toimiva ja myyvä kielikuva suorituksen ydinkohdista on ajatuksena hyvä. Kessel halusi lasten ensimmäisen kosketuksen hyökkäyssarjassa olevan sormilyönti/superhero, koska se on hihalyöntiä helpompi hallita, joten hyökkäämään pelinomaisesti päästään ”nopeammin”.

Tiedon jakaminen

Herrat Kessel, Beal ja Sturm olivat sitä mieltä, että USA Volleyball:in jakaessa vapaasti tietoa se auttaa heitä itseään kehittämään lajia ja saamaan aikaan parempia sovelluksia harjoitteluun. Tanskalaiset tekivät USA volleyballin kanssa yhteistyösopimuksen ja heidän keskinäinen koulutusyhteistyö tulee jatkumaan. Toki USA Volleyball toivotti kaikki tervetulleiksi heidän tiloihin seuraamaan maajoukkueiden harjoittelua ja mahdollisesti keskustelemaan myös valmentajien kanssa.

Loppusanat

Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen maku jäi reissusta. Itse otan suoraan käyttöön pariharjoitteita kuminauhaa/verkkoa hyväksikäyttäen, sekä täydennän omaa roolin määrittämistä koskemaan koko sitä konseptia. Se oli mielestäni hyvin esitetty miten siitä saa koko harjoittelua ja toimintaa ohjaavan työkalun. Koko joukkueen valmennus paketoitiin tähän roolin määrittämisen.

Matkan tärkein lisäanti oli omien uusien ajatusten syntyminen ja uusien kontaktien luominen. Tästä hieman viisaampana uuteen vaiheeseen uraa ja uutta kautta.

Aapo Rantanen

Lentisvalmentaja