Osallistuin askellajiratsastuksen paikalliskerhotuomarikoulutukseen Islannissa 10-13.09.2025. Koulutus pidettiin kauniissa Reykjavikissa, ja osallistujia oli noin 40. Pääkouluttajana toimi Maailmanmestaruuskisojen päätuomari Halldór Gunnar Victorsson. Suurin osa koulutukseen osallistuneista olivat itsekin kilparatsastajia ja valmentajia, joten kollegiaalinen tuki oli mieletön. Itse olen koulutukseltani aikuis- ja yleiskasvatustieteen maisteri, psyykkinen valmentaja ja ratsastuksen opettaja. Toimin yrittäjänä ja pyöritän omaa islanninhevostalliani Sipoon Gesterbyssä. Olen kilpaillut kauan kansainvälisellä tasolla, saavuttaen muun muassa kaksi MM-pronssia, yhden PM-hopean ja yhden PM-pronssin, sekä yli 35 SM-kultaa.
Kolmepäiväisen koulutuksen aikana kävimme läpi tuomaroinnin perusperiaatteita, niin kutsuttuja ”guidelineseja” ja sääntöjä. Harjoittelimme yhdessä arvostelua videolta ja keskustelu oli vilkasta. Loppukoe oli kolmiosainen: suullinen koe, sääntökoe ja arvostelukoe. Suullisessa kokeessa piti arvostella videolta kilpasuorituksia ja argumentoida omia pistevalintoja kahdelle kansainväliselle tuomarille. Sääntökoe oli kattava teoriakoe, jossa käytiin läpi kilpailusääntöjä ja hevosten eri askellajien poljentajärjestystä. Arvostelukokeessa kaikki kokelaat istuivat yhdessä tilassa ja arvostelimme yhdessä monta kisasuoritusta. Jokainen kokelas kirjoitti pisteet ja tuomarikommentit omiin papereihin. Onnekseni läpäisin kaikki kolme osiota hyvin arvosanoin ja voin täten tituleerata itseäni paikalliskerhotuomariksi.
Suurin motivaattorini koulutukseen lähtemiselle ovat ehdottomasti omat valmennettavani. Minulla on noin 70 valmennettavaa – kaikkea yli 60-vuotiaista harrastajista nuoriin maajoukkueratsastajiin. Tuomareiden arvosteluperiaatteiden ymmärtäminen on avainasemassa kilpailevaa ratsukkoa valmentaessa. Pisteskaala askellajiratsastuskilpailuissa on 0,0-10,0. Tuomareita on viisi – korkeimmat ja matalimmat pisteet tippuvat pois ja kolmesta voimaan jääneestä pisteestä lasketaan keskiarvo. Usein valmennettavani pohtivat pisteitään ja eivät ymmärrä, miksi ovat jääneet pisteissä alas. Ohjeistus, jota tuomarit noudattavat, on hyvin yksityiskohtainen ja se sisältää selkeät niin kutsutut palomuurit, jotka määrittävät minkä pisteen ratsukko saa. Tuomarit arvostelevat useita osioita hevosen tahdista ja muodosta aina ratsastajan apujenkäyttöön ja harmoniaan. Sain koulutuksesta todella paljon työkaluja omaan valmentamiseen. Oma silmäni harjaantui arvosteluun entisestään ja itsevarmuuteni valmentajana kasvoi, kun tiedän pystyväni auttamaan valmennettaviani entistä paremmin kilpailusuorituksen yksityiskohtien hiomisessa. Pystyn myös tukemaan paremmin heitä ja selittämään arvosteluperiaatteiden avulla, miksi esimerkiksi jokin piste on jäänyt jossain kisoissa matalaksi. Antoisinta koulutuksessa oli verkostoituminen ja inspiroivat keskustelut kollegoiden kanssa!
Teksti ja kuvat: Arnella Nyman
Artikkelin kirjoittaja Arnella Nyman osallistui askellajiratsastuksen paikalliskerhotuomarikoulutukseen Islannissa syyskuussa 2025 ja sai Suomen Valmentajien koulutustukea osallistumiseen. Artikkeli on tiivistelmä hänen kokemuksistaan.
