Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Tällä sivustolla käytetään evästeitä
Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Evästeasetuksesi on tallennettu.
Tämän sisällön näyttäminen edellyttää seuraavan evästetyypin hyväksymistä: {category}.
Irlannin yliopistokaupunkiin Limerickiin kokoontui 14.-15.6.2019 yli 300 lasten valmennuksen osaajaa syventämään tietämystään lapsilähtöisestä valmennuksesta. Vajaa 50 osallistujaa oli saapunut eri puolilta maailmaa Irlannin ulkopuolelta ja loput isäntämaan eri kolkista. Kyseessä oli kolmas kansainvälinen iCoachKids-konferenssi, jonka teemana oli lapsilähtöinen valmennus.
Dr Sergio Lara-Bercial Leeds Beckett Universitystä johtaa iCoachKids hanketta.
Lapsilähtöinen valmennus tarkoittaa muun muassa sitä, ettei lapsia tulisi valmentaa samoin kuin aikuisia. Miksi sitten lapsia valmennetaan kuin miniaikuisia?
- Urheilua on totuttu katsomaan huippu-urheilun näkökulmasta; lapset puetaankin ”ammattiurheilijoiksi”, totesi professori Dan Gould Michigan State yliopistosta Yhdysvalloista. Hän korosti, että lapsia täytyy valmentaa heidän kehitystahonsa mukaan – kronologisen iän lisäksi tulisi huomioida biologinen, kognitiivinen ja psykososiaalinen kehitystaso.
Gould kertoi esimerkiksi, että 6-8 -vuotiaiden tunnetilojen nopeat vaihtelut saattavat haastaa valmentajat. 13-15 -vuotiaiden osalta tulisi puolestaan kiinnittää erityistä huomiota herkkään ja helposti haavoittuvaan itsetuntoon. Hän, kuten muutkin urheiluvalmennuksen ja -psykologian osaajat, suositteli tehtäväorientoituneisuutta suoritusorientaation sijaan.
- Olisi keskityttävä siihen mitä lapset osaavat sen sijaan, mitä he eivät osaa, Gould sanoi.
Gould varoitti myös ylihuolehtimisesta. ”Pumpulivalmennuksen” sijaan haasteet matkan varrella ja lasten oma vastuunotto ovat avaimia kehitykselle, etenkin kun puhutaan huippu-urheilijoiksi haluavien lahjakkuuksien valmentamisesta.
Richard Bailey ICSSPE:stä (International Council of Sport Science and Physical Education) tiivisti viestinsä: ”Urheilu ei ole automaattisesti hyväksi lapselle. Se voi olla hyväksi lapselle, kun toiminta on hyvää.” Hän kyseenalaisti monta asiaa urheilussa ja hän kehotti kuuntelijoitaankin suhtautumaan asioihin kriittisesti. Esimerkiksi hänen mielestään ei ole aikaisen erikoistumisen lajeja, vaan lajeissa on säännöt, jotka pakottavat aikaiseen erikoistumiseen.
Professori Nicolette Schipper-van Veldhoven Hollannin Olympiakomiteasta oli samoilla linjoilla Baileyn kanssa: urheilu ei ole vain hyväksi lapsille. Hän luokitteli, että urheilu voi olla lapsille hyvää, pahaa tai rumaa riippuen siitä, onko lapsi kokenut harrastuksessaan vain myönteisiä kokemuksia, myös huonoja kokemuksia (mm. kiusaamista) tai jopa vakavaa epäasiallista käytöstä (mm. hyväksikäyttöä).
- Lapsen käyttäytymisen muutos kertoo, että jotain on pielessä, professori neuvoi.
Schipper-van Veldhovenin mukaan vastaus parempaan urheiluun on pedagoginen urheiluilmapiiri – kokonaisvaltainen lapsen kehittämisen näkökulma, joka rakentuu neljän pilarin kautta:
Kehittymisen ilmapiiri; lapsi ensin – urheilu sitten.
Motivaation ilmapiiri; fokus hauskuudessa ja lapsen omassa kehittymisprosessissa.
Välittämisen ilmapiiri; hyvä urheilija-valmentaja -ihmissuhde ja vuorovaikutus – kaikki lapset ovat tärkeitä ja tykättyjä.
Turvallisuuden ilmapiiri; selkeät säännöt ja rakenteet, epäasiallisen käytöksen ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen.
- Näe urheilu lasten silmin, tiivisti hollantilainen sanomansa.
iCoachKids on belgialaisen jalkapallovaikuttajan Kris Van Der Haegen mukaan vastaus lapsuusvaiheen (alle 13-vuotiaat) valmennukseen. Hänen mukaansa huippu-urheiluakin tulee lähestyä lapsuusvaiheen kautta alhaalta ylöspäin, ei toisinpäin.
Belgiassa tehtiin poikapuolella 19 vuotta sitten valinta, että jalkapalloa tehdään lapsuus- ja valintavaiheessa kaikille, ei vain parhaille. Alussa meni 5-6 vuotta ennen kuin kaikki vakuuttui näkökulman muuttamisesta: ”Lopeta joukkueen ja tulosten ajattelu. Ajattele sen sijaan pelaajia yksilöinä.”
Kaikessa Belgian lasten ja nuorten jalkapallotoiminnassa hauskuus, oppiminen ja asenne ovat ohjenuorina. Esimerkiksi alle 14-vuotiaiden peleistä ei pidetä kirjaa joukkueiden tuloksista ja pelitavat ovat iän ja taitotason mukaisia. Ensin aloitetaan 2v2 -peleistä. 11v11 -peleihin siirrytään vasta 14-vuotiaina.
- Unohda kilpaileminen, mutta pelaa pelejä. Mitä enemmän pelaaja tekee virheitä, sitä enemmän hän oppii, Van Der Haegen tiivisti.
Osana valintoja Belgialle on luotu oma pelitapa, DNA, joka on sama kaikissa ikäluokissa maajoukkueissa. Viime vuosina onkin nähty huikeaa menestystä Belgialta jalkapallon arvokisoissa, mikä Van Der Haegenin juontaa juurensa tehdyistä valinnoista. Tyttöpuolelle vastaavat periaatteet on otettu käyttöön kuusi vuotta sitten.
Konferenssissa oli kaikkiaan noin 20 asiantuntijaa jakamassa osaamistaan 30 erilaisessa osiossa. Monen esityksen viesti oli, että valmentajan täytyy osata katsoa toimintaa lasten silmin – tarkkailla, kuunnella ja osallistaa lapsia. Lasten silmin toimintaa tehtäessä moni valmennushaaste ratkeaa kuin itsestään ja valmentaja voi olla luottavainen tekemisensä suhteen.
Asiantuntijakoonnit valmentajien työkaluiksi
iCoachKids on Erasmus+ -rahoitteinen hanke, joka on muodostunut kansainväliseksi ilmiöksi. Se on herättänyt kiinnostusta niin yksittäisten valmentajien, seurojen kuin myös esimerkiksi kansallisten ja kansainvälisten lajiliittojen tahoilta.
Hankkeessa halutaan edistää lasten hyvää valmennusta – muuttaa lasten valmennusta maailmanlaajuisesti, yksi valmentaja kerrallaan. Hankkeella halutaan edistää valmentajien osaamista siten, että lapsille ja nuorille saadaan järjestettyä myönteisiä ja liikunnalliseen elämäntapaan sitouttavia urheilukokemuksia. Hankkeessa luotuja periaatteita ja aineistoja onkin viety valmentajakoulutuksen sisältöihin jo useiden tahojen toimesta.
Hanketta koordinoi Leeds Beckettin yliopisto Iso-Britanniasta yhdessä valmentajien maailman kattojärjestön ICCE:n kanssa. Partnereina hankkeessa ovat Irlannin ja Unkarin valmentajayhdistykset, Hollannin Olympiakomitea, Madridin eurooppalainen yliopisto, Liettuan urheiluyliopisto ja Belgian jalkapalloliitto. Hanke alkoi syyskuussa 2016 ja päättyy elokuussa 2019.
Hankepartnereiden verkostojen avulla hankkeessa on kuultu lasten valmennuksen asiantuntijoita ympäri Eurooppaa ja myös muulta maailmasta. Hankkeessa on tehty perusteellinen kirjallisuuskatsaus lasten valmennuksesta, joka on tiivistetty Lasten valmentajan lupaukseksi. Sitä on seurannut eurooppalainen lasten valmennuksen opinto-ohjelma, joka on pilkottu kuusiosaiseksi avoimeksi verkkokurssiksi. Kolme erittäin suosittua konferenssia – Budapest, Leeds ja Limerick – ovat kruunanneet hankkeen tämän hetkisen matkan.
