Yksi meistä -palsta: uintivalmentaja Petri Hirvonen

1.4.2026

Huhtikuun Yksi meistä -palstalainen on Joensuun Uimaseuran päävalmentaja ja entinen kilpauimari Petri Hirvonen, joka on luotsannut seuran edustusryhmää syksystä 2018 lähtien. Hän valmentaa pääasiassa SM-tasolla kilpailevia nuoria ja aikuisia uimareita, joista osa tavoittelee menestystä myös kansainvälisillä areenoilla. Valmennustyössä häntä inspiroivat erityisesti pitkäjänteiset prosessit, urheilijoiden yksilölliset kasvutarinat sekä mahdollisuus kulkea mukana niin haasteissa, onnistumisissa kuin ilon hetkissäkin.

Kuva: Uimaliitto/Katriina Vänttilä

Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?

Olen uintivalmentaja ja olen toiminut päävalmentajana Joensuun Uimaseurassa syksystä 2018 alkaen. Valmennus on ollut päätyöni tuosta kaudesta alkaen ja olen vuosien aikana keskittynyt valmentamaan seuramme Edustus-ryhmää ja sen tasoa lähellä olevia nuoria. Aloittaessani valmennusuraani työskentelin pääosin yläaste- ja lukioikäisten kanssa. Tällä hetkellä ryhmämme keski-ikä on lajin sisällä sangen korkea, hieman päälle 23 v. ja valtaosa valmennettavastani opiskelee korkeakoulussa. Kaikki valmennettavani kilpailevat aikuisten/nuorten SM-tasolla ja kaksi uimariamme kuuluu myös aikuisten maajoukkueeseen kilpaillen kansainvälisesti.

Miten sinusta tuli valmentaja ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?

Minusta tuli valmentaja hieman puolivahingossa. Olen itse uinut kilpaa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ja valmistuttuani yliopistosta vuonna 2013 jätin oman urheilun syrjemmälle. Opiskellessani liikuntafysiologiaa Jyväskylässä muistan todenneeni äänekkäästi, että minusta ei ikinä tule valmentajaa. Pitkään olinkin tätä mieltä. Vuosi oman uran hiipumisen jälkeen muutin vaimoni kanssa takaisin kotikaupunkiini, Joensuuhun, ja koin, että halusin antaa takaisin omalle kasvattiseuralleni. Kysyin olisiko avulleni tarvetta ja päädyin apuvalmentajaksi seuran tuolloiselle päävalmentajalle Juha Turuselle. Siitä nälkä kasvoi syödessä ja lopulta, kun Juha oli minua vuoden päivät houkutellut ottamaan hänen paikkansa, suostuin ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Valmennustyössä minua inspiroi urheilijoiden mukana eläminen, mahdollisuus pitkäkestoisiin projekteihin ja se, että saan olla mukana jokaisen omassa kasvutarinassa. Jokaisen polku on omanlaisensa, joillain se jää lukioikään ja NSM-tasolle, osan kanssa päästään menestymään Suomessa ja muutamilla matka voi jatkua aina kansainväliseen menestykseen saakka. Valmennustyössä pääsee niin kovin syvästi uppoutumaan toisten tekemisiin, ajatuksiin, haasteisiin ja onnistumisiin sekä ilon hetkiin, että harvassa työssä pystyy samanlaista kokonaisuutta kasaamaan. Lisäksi koen, että valmennuksessa pääsee jatkuvasti haastamaan omaa ajatteluaan, innovoimaan, tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja miettimään, miten jokaista urheilijaa voisi parhaiten ohjata kohti onnistumista.

Millainen on valmennusfilosofiasi ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?

Työskentely aikuisurheilijoiden kanssa on kehittänyt ja muovannut omaa ajatteluani ja valmennusfilosofiaani viime vuosina voimakkaasti. Ajattelen, että minun tehtäväni valmentajana on olla eräänlainen matkaopas, joka muokkaa omaa rooliaan ja osallistumistaan tilannekohtaisesti. Ajoittain tämä voi vaatia minun ottavan isompaa roolia ja johdattavan prosessia voimakkaammin, mutta vastaavasti on paljon hetkiä, jolloin tulee antaa tilaa ”matkustajille”, eli urheilijoille ja lähinnä seurata heidän tekemistään ja vastailla herääviin kysymyksiin. Urheilijat kuitenkin tietävät aina, että voivat kysyä minulta mistä vaan ja moneen asiaan pystyn antamaan ajatuksia ja ehkä joskus vastauksiakin.

Olen puhunut paljon urheilijoilleni, että sitoutuminen mahdollistaa onnistumisia ja tähän pyrimme pääsemään. Koen tärkeäksi, että kunnioitus eri muodoissaan on mukana toiminnassamme. Kunnioitamme toisia urheilijoina ja ihmisinä sekä jokaisen omaa tapaa harjoitella ja kilpailla. Monella on kovia tavoitteita omaa urheiluaan ja valmentautumistaan kohtaan, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että harjoittelu on mielekästä, treeneihin on mukava tulla, jokaisesta välitetään yksilönä ja kovaa treenaamista ei tarvitse tehdä vakavalla naamalla. Ilo kantaa urheilussa ja elämässä.

Mikä on ollut valmentajaurasi mieleenpainuvin hetki, ja miksi erityisesti se on jäänyt mieleen?

On todella vaikeaa valita yhtä yksittäistä mieleenpainuvinta hetkeä, mutta ehkä nostan tässä nyt esille vuoden 2019 SM-uinnit ja siellä miesten 4x100m vapaauintiviestin, jossa JoUS saavutti pronssia. Olin itse ollut vuonna 2009 uimarina saavuttamassa seurallemme ensimmäistä, ja vuoteen 2019 mennessä ainoaa, miesten sarjan SM-viestimitalia. Olimme olleet edeltävän vuoden aikana jo monta kertaa lähellä mitalia ja parhaimmillaan neljänsiä, mikä oli lisännyt nälkää tähän melko mukavasti. Nyt, kun sain olla mukana valmentajana saavuttamassa tätä seuraavaa miesten SM-viestimitalia, oli tämä todella hieno ja mieleenpainuva hetki.

Miksi liityit Suomen Valmentajiin ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?

Liityin Suomen Valmentajiin samalla, kun Suomen Uintivalmentajat perustettiin uinnin omaksi valmentajayhteisöksi. Olen tunnollisesti lueskellut Valmentaja-lehteä aina kun uusi numero on tipahtanut postilaatikkoon ja olen myös osallistunut useisiin Suomen Uintivalmentajien järjestämiin koulutuksiin ja tapaamisiin.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?

Olkaa innokkaita, uteliaita oppimaan uutta, haastakaa omaa ajattelua ja keskustelkaa muiden valmentajien ja ammattilaisten kanssa. Valmennustyö on vuorovaikutusta parhaimmillaan ja muilta ihmisiltä voi oppia valtavasti. Pitäkää silti samalla mielessä, että olette todennäköisesti parempia valmentajia, kun pidätte huolta itsestänne ja siviiliminästä työn ja valmennuksen ulkopuolella.