Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Tällä sivustolla käytetään evästeitä
Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.
Evästeasetuksesi on tallennettu.
Tämän sisällön näyttäminen edellyttää seuraavan evästetyypin hyväksymistä: {category}.
Yksi meistä -palsta: Pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste
Yksi meistä -palsta: Pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste
6.10.2026
Lokakuun Yksi meistä -palstalainen on pikajuoksuvalmentaja Petteri Jouste, joka on jäämässä eläkkeelle pitkästä valmentajaurastaan. Vuonna 1989 alkaneella ammattivalmentajaurallaan Jouste on toiminut pika- ja aitajuoksun päävalmentajana, sprinttimatkojen lajivalmentajana sekä valmentajien kouluttajana ja kaiken aikaa myös suomalaisten pikajuoksijoiden henkilökohtaisena valmentajana.
Kuva: Hasse Sjögren
Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?
Olen vaikuttanut Jyväskylässä valmentaen suomalaisia pika- ja aitajuoksijoita, erityisesti sileiden juoksumatkojen, 100, 200 ja 400 metriä, urheilijoita. Viimeiset vuodet minulla on ollut kuusi Suomen kärkitason pikajuoksijaa, jotka kaikki edustavat eri yleisurheiluseuroja. Miesvalmennettavani ottivat tällä kaudella nelosvoiton Kalevan Kisoissa 100 metrillä, kolmoisvoiton 200 metrillä ja naisvalmennettavani voitti hopeaa 200 ja ja 400 metrillä.
Viisi heistä edusti Suomea viime kesän EM-kisoissa, jossa paras sijoitus oli Riku Illukan kymmenes sija miesten 200 metrillä. Lisäksi olen toiminut miesten ja naisten pikaviestimaajoukkueiden vastuuvalmentajana sekä myös TF-nuorten lajikouluttajana.
Miten sinusta tuli valmentaja ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?
Urheilu-urani aikana kiinnostuin valmentamisesta ja aloin kouluttautua SVUL:n C–B–A -valmentajakoulutusjärjestelmän kautta. Vuonna 1983 pääsin opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon Liikuntatieteelliseen valmentajan suuntautumisvaihtoehtoon, josta valmistuin liikuntatieteiden maisteriksi 1989. Opiskelun aikana aloin valmentamaan urheilijoita, ja sain heti tehtäviä myös SUL:n valmentajaorganisaatiossa. Valmentamisessa minua kiehtoo halu auttaa urheilijoita saavuttamaan heidän potentiaalinsa urheilussa. Erityisesti minua kiinnostaa valmennus prosessina. Urheilijoiden kehittyminen ja kyky suoriutua tiukissa paikoissa inspiroi minua valmentamisessa eniten.
Millainen on valmennusfilosofiasi ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?
Pyrin valmentamaan jokaista urheilijaa niin hyvin kuin osaan. Lähtökohtana on valmennettavan kehittäminen urheilijakohtaisesti lajin vaatimusten suunnassa urheilijan tavoitteiden saavuttamiseksi. Urheilijan ja valmentajan välinen luottamus, sitoutuminen valmennusprosessiin, tavoitteellisuus, parhaansa yrittäminen ja yksilön kunnioitus ovat tärkeimpiä arvoja valmennustyössäni.
Mikä on ollut valmennusurallasi mieleenpainuvin hetki, ja miksi erityisesti se on jäänyt mieleesi?
Jokaisen urheilijan kehittyminen on aina ollut iso asia. Viestijoukkueiden arvokisamenestykset ovat jääneet erityisesti mieleen: naisten MM- ja EM-viestifinaalit 1990-luvulla sekä miesten EM-viestifinaalit vuosina 2010 ja 2018. Niissä työni lajin kehittäjänä näkyy eniten.
Miksi liityit Suomen Valmentajiin ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?
Liityin Suomen Valmentajiin heti aloitettuani yliopisto-opiskeluni 1980-luvun puolivälissä. Jäsenyys on tuonut kontakteja muihin valmentajiin, ja olen saanut tärkeää tukea valmentajana kehittymiseen kansainälisten valmentajaseminaarien kautta.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?
Mielestäni valmentajana kehittyminen edellyttää jatkuvaa jokapäiväistä valmentamista ja sen analysoimista, urheilijat opettavat meitä paremmiksi valmentajiksi. Lisäksi jatkuva kouluttautuminen ja tiedon kartuttaminen on tärkeää. Valmentajan on myös hyvä muistaa, että tässä työssä on kyse urheilijoista, ei minusta itsestäni.