Yksi meistä -palsta: soutuvalmentaja Joonas Rokkanen

5.5.2026

Toukokuun Yksi meistä -palstalainen on soutuvalmentaja Joonas Rokkanen, joka valmentaa Hämeenlinnan Soutajissa. Hän toimii juniorivalmennuksen parissa ja on mukana kehittämässä lajia yhä vahvemmin kohti yhteisöllistä joukkuetoimintaa. Valmennustyössä häntä inspiroivat yhteisön rakentaminen ja juniorivalmennuksen kehittäminen. Rokkasen työtä ohjaa oikeudenmukaisuus, sinnikkyys ja usko jokaisen urheilijan potentiaaliin sekä ajatus siitä, että menestys syntyy laadukkaan ja positiivisen tekemisen sivutuotteena.

Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?

Lajini on klassinen soutu (ent. olympialuokan soutu) ja teen valmennustyötä Hämeenlinnan Soutajissa. Valmennusryhmässämme on tällä hetkellä 8 -17 vuotiaita junioreja aina vasta-alkajista pitkään lajia harrastaneisiin nuoriin. Olemme viemässä soutu-urheilun mielikuvaa enemmän joukkueurheilun suuntaan ja nyt tavoitteena eri-ikäisten junioriryhminen muodostaminen. 

Miten sinusta tuli valmentaja ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?

Aluksi toimin apuvalmentajana oman harjoitteluni ohella. Seurassamme järjestettiin soutukouluja ja muuta nuorille suunnattua toimintaa, johon osallistuin ohjaajana. Suoritin I- ja II-tason valmentajatutkinnot muistaakseni vuosina 2005 ja 2006. Tämän jälkeen toimin vaihtelevasti valmennus- ja ohjaustehtävissä, kunnes muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2019 käynnistyi uudestaan soutukoulutoiminta seurassamme. Kun vielä tyttäreni aloitti soudun ja vaimoni palasi lajin pariin, olen ollut tiiviisti mukana valmennustyössä yhdessä seuramme valmennustiimin kanssa. 

Minua inspiroi valmennustyössä ennen kaikkea yhteisön rakentaminen. Valmentajalla on monia tehtäviä, kuten taito- ja tekniikkavalmennus sekä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittäminen. Kuitenkin parhaimman tunteen saan valmentajana siitä, että näen juniorien ja nuorten kasvavan yhdessä joukkueeksi, joka toimii yhteisen päämäärän eteen. Uskon, että yhteistyön, hyvän joukkuehengen ja kaveria vastaan hyvässä hengessä kilpaileminen kasvattaa motivaatiota myös noiden edellä mainittujen osa-alueiden kehittämiseen. Tällä hetkellä koen erittäin motivoivaksi olla kehittämässä juniorivalmennusta Suomessa. Soudussa on pitkään ollut ajatus, että laji kannattaa aloittaa vasta vähän vanhempana eli aikaisintaan noin 12-vuotiaana. Kuitenkin meillä seurassamme on moni soutaja aloittanut nuorempana ja tämä puolestaan on kiinnittänyt heidät entistä voimakkaammin lajiin. Yritämme löytää malleja juniorityöhön myös muista maista ja samalla luoda suomalaisen soudun juniorityön ja -valmennuksen mallia. 

Millainen on valmennusfilosofiasi ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?

Valmentajan tehtävänä on ohjata urheilijoita eteenpäin ja mahdollistaa kehittyminen urheilijana ja ihmisenä. Urheilu parhaimmillaan vahvistaa fyysisiä että psyykkisiä ominaisuuksia, joista on hyötyä myös muilla elämän osa-alueilla. Valmentajan tuella urheilija voi turvallisesti koetella rajojaan. Joskus valmentajan tehtävänä on tsempata, joskus jarruttaa ja joskus auttaa epäonnistumisten yli. Nuorten kanssa toimivan valmentajan on tärkeä tiedostaa oma roolinsa nuoren elämässä. 

Tärkeitä arvoja sekä valmentajana että opettajana minulla on oikeudenmukaisuus, sinnikkyys (ja sen opettaminen) ja usko jokaisen potentiaaliin. Uskon, että menestys tulee laadukkaan ja positiivisen tekemisen sivutuotteena. On tärkeää, että rakenteet, asenne ja olosuhteet ovat kunnossa, jotta voidaan saada kasvua lajille. Yksin näitä ei voi kuitenkaan kuntoon laittaa, joten yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat keskeisessä roolissa. Kun urheilijat, valmentajat ja vanhemmat saadaan toimimaan yhdessä, voidaan rakentaa kestävä pohja seuratoiminnalle.

Mistä valmennustyössä saat eniten iloa tai onnistumisen tunnetta?

Valmentajana kokee monenlaisia onnistumisen ja ilon hetkiä. Luonnollisesti sellaisia ovat onnistumiset kisoissa ja hyvin menneet harjoitukset. Kuitenkin yksi hienoimpia hetkiä on, kun aloitteleva soutaja tulee yhä uudelleen harjoituksiin ja lopulta jää pysyvästi porukkaan. Ja tietysti on hienoa, kun nuoret pyytävät kavereita mukaan. Silloin tietää, että harjoituksissa on ollut mukavaa. Souturannasta on monelle nuorelle tullut tärkeä paikka, jonne halutaan tulla ja jossa on mukava viettää aikaa. Iloiset ilmeet rannassa on parasta palautetta. Meillä on Hämeenlinnassa hyvä valmentajatiimi, johon on ilo kuulua ja jonka kautta opimme jatkuvasti uutta valmennuksesta ja lajistamme yleensäkin. 

Miksi liityit Suomen Valmentajiin ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?

Olin pohtinut liittymistä jo pitkään. Nyt Soutuvalmentajakerhon aktivoituminen Tiina Venin johdolla oli sysäys liittymiselle. On tärkeää olla mukana kasvattamassa soudun valmentajayhteisöä ja Suomen Valmentajien jäsenyys ja sen myötä soutuvalmentajakerhoon kuuluminen on hyvä keino saada laji-ihmiset yhteen. Yhteistyössä on voimaa ja yhdessä voimme parhaiten vaikuttaa asioiden suuntaan.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?

Jokainen valmentaja tekee arvokasta työtä. Suurin osa valmentajista tekee työtä puhtaasti rakkaudesta lajiin, oman arkityön ohella, mikä saattaa joskus olla hyvinkin haastavaa. Tsemppiä kaikille ja menestystä arvokkaassa työssänne!