Toimintakulttuurin muutoksella mestaruuteen

Luciano Posillipo on tehnyt FC Hongan naisten kanssa määrätietoista työtä vuodesta 2015 lähtien. Kausi 2017 huipentui mestaruuteen. Valmentaja pitää toimintakulttuurin muutosta merkittävimpänä tekijänä mestaruuden taustalla.

 

”Kun aloitin vastuuvalmentajana FC Hongan naisten jalkapallojoukkueessa vuonna 2015, halusin luoda joukkueelle selkeät toimintaperiaatteet. Päätin ottaa riskin, ja luoda joukkueelle täysin uudenlaisen, avoimen toimintakulttuurin. Tästä alkoi kivinen ja raskas tie, mikä lopulta palkittiin parhaimmalla mahdollisella tavalla.”

”Ammattilaisena huippu-urheilussa urheilija taistelee työpaikastaan päivittäin. Amatöörijoukkueen valmentajina halusimme luoda vastaavan, kilpailullisen toimintakulttuurin, joka houkuttelee pelaajaa parhaimpaansa. Tavoitteenamme oli löytää pelaajien maksimaalinen potentiaali rakentamalla ammattimainen ilmapiiri joukkueen sisälle käytössämme olevien rajallisten resurssien puitteissa.”  

”Yritykset julistavat usein organisaation sisäisiä arvoja ja toimintaa ohjaavaa uniikkia identiteettiään. Ajattelimme, että myös urheilujoukkue tarvitsee sisäisen identiteetin, mikä näkyy kaikessa toiminnassamme. Voin kertoa, että urheilussa toimijoiden ei ole helppoa muuttaa tuttuja toimintatapojaan tai käyttäytymistään. Meillä Hongassa edellisvuosien toimintatavat kokivat suuren kolauksen, ja lähdimme rakentamaan uusia periaatteita täysin alusta. Esimerkiksi keskustelukulttuuri kävi läpi suuren muutoksen, kun sitä yritettiin muuttaa avoimempaan ja rehellisempään suuntaan. Kuten arvata saattaa, kritiikkiä tuli. Ei vaan minun, vaan pelaajienkin kärsivällisyys oli ajoittain kortilla, sillä pelilliset tuloksetkin kärsivät prosessin ensimmäisinä kuukausina.”

”Kaivoin muutosjohtamisen työkalut esiin. Matti Henttinen, kokenut mentaalivalmentaja, tuli mukaan toimintaamme alkuvuodesta 2016. Saimme häneltä paljon uusia ajatuksia pelaamiseen ja yhteisön luontiin liittyen. Myös valmentajat Veera Vartiainen, Eemeli Ihanalainen ja Sofia Lipponen vannoivat raa’an työnteon nimiin, ja auttoivat valtavasti kulttuurin kehittämisessä. Lähes viikoittain tutkimme avoimesti joukkueen sisäistä ajattelua ja toimintaa; missä olemme kehittyneet ja missä vielä on parantamisen varaa. Keräännyimme usein hikisinä treenien jälkeen pieneen opetustilaamme Espoon Tapiolassa ja keskustelimme niin pelillistä kuin toimintakulttuuriin liittyvistä asioista, kaikki yhteisen pöydän ympärille kerääntyneenä. Avoimuus oli keskustelujen kantava teema; pelaajia ja valmentajia kehotettiin aina rohkeasti ilmaisemaan itseään, vaikkei muut välttämättä pitäisi kuulemastaan.”

”Ennen toimimme samalla tavalla kuin monet muutkin joukkueet. Etsimme menestykseen ratkaisuja taktiikan hiomisesta, fyysisen harjoittelun saloista sekä tekniikan kehittämisestä. Muutimme edellä mainittuja teemoja, mutta toimintaamme ohjasi ennen kaikkea identiteetin uudelleenluonti. Se pakotti meidät perehtymään muun muassa seuraaviin sanahirviöihin, kuten epälineaariseen pedagogiikkaan, kriittisiin kognitiivisiin ajattelutaitoihin, tunteiden säätelytaitoihin, oivaltavaan ja ilmiöpohjaiseen oppimiseen, coachaavaan johtamiskulttuuriin, energisoivan keskustelukulttuurin kehittämiseen, dialogiosaamisen kehittämiseen, sekä luontaisen motivaation hyödyntämiseen luotujen motiivien sijaan. Ei kannata pelästyä, edellä mainitut teemat ovat ihan konkretisoitavissa arkeen. Pelaajien ajatteluprosessia tutkittuamme pystyimme tehostamaan pelimallin opettamista niin, että kaikki ymmärsivät, mitä haluamme koko prosessissa tai ihan yksittäisessä harjoituksessa saavuttaa. Ehkä palkitsevinta tässä työssä on huomata, kun valmentaja ja pelaaja oivaltavat toistensa ajatuksia. Tämä usein näkyy suoraan myös tuloksissa.”

”Kauden päätteeksi FC Honka voitti Suomen mestaruuden yhdeksän vuoden tauon jälkeen, ja se oli meille iso asia. Mutta ehkä vieläkin merkityksellisempää meille oli se tapa, millä voitimme. Loimme selkeän toimintatavan. Kyse ei ollut kemioiden synkkaamisesta, matkan varrella saavutettujen voittojen flowsta, tai että meillä sattui vain olemaan niin hyviä tyyppejä joukkue täynnä. Teimme äärettömän paljon töitä. Uudet konkreettiset toimintatavat olivat alussa vaikea omaksua, mutta raaka työ lopulta palkittiin.”

”Joku voi nyt kysyä, onko menestyksen salaisuus aina toimintakulttuurin raju remontointi. Ei välttämättä, meidän uusi työskentelytapa sattui toimimaan meidän joukkueelle tässä vaiheessa. Matkaan mahtui muutama kirosana ja italialainen tunteenpurkaus, mutta joinakin päivinä taas tuntui, ettei tätä jengiä pysäytä mikään. Selkeä ja päivitetty päämäärä piti meidät aina oikealla tiellä ja vahvisti osaltaan joukkueemme identiteettiä. Lauantaina 7. lokakuuta ennen sarjan viimeisintä ottelua totesimme yhdessä, että olimme jo saavuttaneet tavoitteemme onnistuttuamme luomaan uuden positiivisen kultturin ryhmäämme. Hurjan jännitysnäytelmän jälkeen meidät palkittiin lopulta Suomen mestaruudella. Parin vuoden takainen riskinotto siis kannatti.”

Teksti: Katja Hakala