Yksi meistä -palsta: pesäpallovalmentaja Eero Pitkänen

Mikä on lajisi, missä valmennat ja minkä tason urheilijoita?

Tällä hetkellä valmennan pesäpallossa Hyvinkään Tahkon miesten Superpesisjoukkuetta. Lisäksi minulla on pieniä tehtäviä Kouvolan Urheiluakatemiassa ja muutama urheilija, joita autan tukiharjoittelussa. Kotini on Kouvolassa, jossa olen erityisluokanopettajana.

Miten sinusta tuli valmentaja ja mikä inspiroi sinua valmennustyössä?

Kuulun siihen ikäluokkaan, joka sai rauhassa harrastaa ja kokeilla monia lajeja. Myöhemmin olen huomannut, mikä merkitys valmentajilla oli lopulliseen lajivalintaan ja lajiin rakastumiseen. Minulla on ollut todella onni, että sain lapsena hyvää valmennusta. Koripallossa minua valmensi kaverini isä Jouko Haakana, joka on varmasti suurin syy sille, että minusta tuli valmentaja. Joukon ote lasten ja nuorten valmentajana oli vertaansa vailla. Ei ole sattumaa, että meidän ryhmästä tuli useampikin valmentaja esim. Kouvojen nykyinen päävalmentaja Kari Kurronen.

13v. pikkupoikana pääsin apuvalmentajaksi KPL:n pesiskouluun, jota veti Pertti Salonen. Myös hänen merkityksensä minun urallani on merkittävä. Siitä siirryin junnuvalmentajaksi ja oman peliuran loputtua 1999 aikuisten valmennukseen.

Myös perheessäni oli valmentajia, sillä isäni ja isoveljeni toimivat junnuvetäjinä, kun olin lapsi.

Valmentamisessa inspiroi eniten kehittyminen kaikilla tasoilla, myös itse. Nyt huipputasolla toimiessa on voittamisella tietenkin iso merkitys.

Millainen on valmennusfilosofiasi ja mitkä arvot ohjaavat työtäsi?

Rehellisyys ja avoimuus sekä ehkä uskallus vaatia eli valmentaa. Joukkueurheilussa kaikkien huomioon ottaminen eli yksilöllinen harjoittelu on tärkeää. Pesäpallossa pelaajien roolit ja taustat ohjaavat harjoittelua tosi paljon. Osa käy kesän aikana töissäkin, joten kuormitusta on seurattava tarkasti. Pelejä on puoliammattilaissarjaan melko paljon, joten on uskallettava tarvittaessa antaa lepohetkiä osalle pelaajista. Pidän tärkeänä, että pelipäivinä ollaan virkeitä henkisesti.

Mistä valmennustyössä saat eniten iloa tai onnistumisen tunnetta?

Kyllähän urheilijan kehittyminen on ykkösjuttu. Kun vuosien päästä saa vielä kiitosta urheilijalta, jonka kanssa on onnistunut, niin tuntuuhan se hyvältä.

Huippu-urheilussa ovat myös voitot tärkeitä. Joukkuelajeissa materiaali määrää paljon eikä kaikilla ole aitoa mahdollisuutta esim. mestaruuteen. Joten jos saa joukkueen suorittamaan odotettua paremmin, voi olla tyytyväinen.

Miksi liityit Suomen Valmentajiin ja mitä jäsenyys on sinulle antanut?

Liityin aikoinaan korisvalmentajan ja Valmentaja-lehteenkin kirjoittaneen Harri Mannosen vinkistä. Silloin valmentajilla oli vähemmän yhteisiä asioita/tilaisuksia kuin nykyään ja pidin jotenkin tärkeänä kuulua joukkoon. Valmentaja-lehti tullee luettua tarkasti ja joitakin jäsenyysetujakin on tullut käytettyä.

Mitä terveisiä haluaisit lähettää muille valmentajille?

Muista olla ylpeä siitä, että teet tärkeää ja merkityksellistä työtä sarjatasosta ja ikäluokasta riippumatta. Varsinkin junnuvalmentajien merkitys on valtava. Ainakin minulle oli.

Aurinkoista loppukesää kaikille valmentajille!